Kotiseutupaidat

Meinasin kuolla nauruun kun surffailin pitkästä aikaa Onnenpäivä-blogin sivuille. 

Mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu?! No kotiseutupaidat tapahtuu. 

 

Paikkakuntien omissa paidoissa ei sinänsä ole mitään uutta, mutta Sinivaaran kädenjäljissä kiteytyy loistavasti palanen suomalaisuuden sielua, sopivasti kieli poskessa toteutettuna. Tunnistin lähes jokaisen paidan ironian, vaikka suurimmalla osalla paikkakunnista en ole koskaan vieraillut. Ei ihme, että paitahomma on lähtenyt elämään ns. omaa elämäänsä ja kasvanut jo ilmiötasolle.

Jos millekkään muulle ei voi nauraa, niin itselleen aina. (Tai viimeistään naapurille.) 

Hitaana hämäläisenä minulla on vaihtoehtoinen teksti Hämeenlinna-paitaan. 

Hämeenlinna – koska kauemmaskaan ei keretty. 

Ideaa saa käyttää vapaasti.

Kotiseutupaidat - hot or not?

Kuvat lainattu täältä

Sekaisin Sisalista

Voihan Sisal sentään! Tammikuun lopussa päädyin tietoisen vahingon kautta Werannas Warehouseen, jossa valikoimista poistuvat sisal-mallikorit myytiin korien alkuperäiseen hintaan nähden todella pikkurahalla. Olin käynyt kuolaamassa katselemassa koreja jo hyvän tovin aiemminkin. Silmää miellyttäviä malleja löytyi runsaasti ja koska en osannut päättää, mitä haluan, otin ne kaikki. Loogista, väittäisin. Hamstrasin koreja auton takaluukun täyteen toki myös sillä ajatuksella, että niille on nykyisin triplasti tarvetta sekä kaupunkikodissa, torpalla että uudella työhuoneellamme.

Werannasin valikoimista löytyvät sisal-korit on käsinpunottu Keniassa ja jokainen niistä on oma uniikki yksilönsä. Korin ostamalla tukee arvokkaan käsityöperinteen jatkumista Keniassa sekä samalla monien käsityöläisten elantoa, joten ne sopivat myös eettisen kuluttajan ostoslistalle.

Suurin osa koreista on jo löytänyt paikkansa; maanläheisemmät päätyivät torpalle, mustavalkoiset kotiin ja loput odottelevat täyttymystään työhuoneella (siitä lisää myöhemmin.)
Taisin olla kerrankin oikeassa paikassa oikeaan aikaan, vai mitä sanotte?

Nuore(hko)n Ennen muistiinpanoja Lontoosta

Pikaiset terveiset Lontoosta. Olen tehnyt muutamia havaintoja:

- Lontoossa niin vesihanat kuin sähkökatkaisimetkin toimivat VÄÄRIN. Paikallisille voisi myös vinkata vesisekoittajan olemassaolosta, eihän sen keksimisestä ole vasta kuin, mitäh, ehkä n. 50 vuotta.

- Oxford Streetillä on suora portti helvettiin, sen nimi on Primark. Luovutin shoppailun suhteen jo kahden kaupan jälkeen ja kävelin lähimpään viinibaariin, joka olikin sitten lähes taivaallinen paikka.

(Kun viiden minuutin sisään kävelee otsa edellä lasioveen ja maistaa näytteeksi saamaansa saippuanpalaa, saattaa ihminen tuntea itsensä hieman vajaaksi.)

- Teatteri-ilta Lontoossa (Wicked) oli juuri niin maaginen kuin muistinkin sen olevan. Ehdottomasti must see- Lontooseen matkaaville!

-Tekisi mieli keskustella vakavasti aiheesta nimeltä kokolattiamatot.

Löysin arvottavaksi jotain seinälle kehystettävää, johon liittyy ihmisen luusto koko komeudessaan. Sen verran hieno palkinto on kyseessä, että ostin yhden myös itselle. Käykää siis vastaamassa ja osallistumassa! Arvonta jatkuu torstaihin klo 23 asti.

Cathrineholm - emalia parhaimmillaan

Finelin arvoonsa nousseet emaliastiat lienevät kaikille tuttuja, mutta kuinka moni teistä on törmännyt saman aikakauden norjalaisiin Cathrineholm -emaliastioihin? Löysin nämä jollain satunnaisella googlettelureissulla ja rakastuin Grete Prytz Kittelsenin suunnittelemiin astioihin välittömästi, erityisesti Arne Clausenin suunnittelemalla Lotus-kuviolla varustettuihin.  

Suomessa en muista Cathrineholmeja missään nähneeni myynnissä, mutta ainakin ebayssa näitä on tarjolla, tosin aika pitkän pennin saa pulittaa saadakseen haluamansa. 

Minulle kelpaisi pari kulhoa keltaisena...

...oranssina...

...vihreänä...

...ja aivan erityisesti ne kelpaisivat mustana!

Hot or Not?

(Kaikki kuvat Pinterest)

Viherpeukalo (keskellä kämmentä)

Viime kesänä torppakauppojen jälkeen sain ystävältäni lahjaksi kirjan. Jo takakannen ensimmäiset rivit saivat vakuuttumaan, että tämä kirja on juuri minua varten.

"Kärsiikö kaktuskin hellässä hoidossasi? Pelottaako edustuspuutarhan rakentamiseen tähtäävä kirjallisuus? Tämä kirja on juuri sinua varten!" Kiitos maailmankaikkeus.

Puutarhanhoito poropeukaloille

Kevään ja kasvukauden lähestyessä en voi kai liikaa hehkuttaa tämän kirjan nerokkuutta. Suosittelen ihan jokaiselle enemmän tai vähemmän kokeneelle kotipuutarhurille, erityisesti niille, jotka ovat allekirjoittaneen tavoin hieman epävarmoja oman viherpeukalonsa sijainnista. Selkeätä, informatiivista ja kuitenkin rennolla tyylillä kirjoitettua tekstiä. Simppeliksi rakennetun sisällysluettelon avulla on helppo selata juuri haluamaansa kohtaan ja aiheeseen (esim. omenapuiden leikkaus.) Erityiskiitos siitä, että kirjassa on huomioitu myös vanhan, villiintyneeksi päässeen puutarhan kunnostaminen ja sen vaatimukset.

Olen ahminut tietoa ja yrittänyt hahmottaa jonkinlaista suunnitelmaa puutarhasta ja sen istutuksista. Tulevan kasvimaan paikkakin on jo selvillä. Kaikesta tiedosta ja innostuksesta huolimatta käy välillä mielessä, että mitäköhän hittoa tästä oikeen tulee? Siis jos nyt katsoo esim. talouden toistaiseksi ainutta viherkasvia, huomaatteko miten se kukoistaa? (Se oli aikoinaan peikonlehti.)

Tiny houses

Eräs linkki osui eteen tuolla sosiaalisessa mediassa rämpiessäni.

11 Tiny Houses That Will Make You Want To Live A Simpler Life 

Tämän mukaan pienet talot edustavat monille askelta kohti yksinkertaisempaa ja ympäristöystävällisempää elämäntyyliä. Ja tottahan se on, jos miettii vaikka energiankulutusta, materiaaliratkaisuja ja tietenkin sitä taloon mahtuvaa tavaran määrää. Jos asiaa ajattelee puhtaasti ekologian kannalta, alkaa olla jo hankalampaa perustella, miksi esimerkiksi lapseton pariskunta asuisi kymmeniä, jopa satoja neliöitä yli tarvitsemiensa todellisten neliöiden määrän? Ja mikä sitten on se neliömäärä, mikä kattaa yhdelle ihmiselle riittävän perusasumismukavuuden? Mitä mieltä olette?

Olen asunut ahtaimmillani 21 neliön yksiössä, jossa suihkun virkaa toimitti bidee ja keittiötä ei voinut hyvällä tahdollakaan kutsua edes komeroksi. Talo-yhtiön saunatilat, parvi ja huonekorkeus pelastivat paljon. Rikkinäiselle ja yksinäiselle ihmiselle neliöt olivat tuolloin ihan tarpeeksi, koin kai jonkinlaista turvaa siitä, että sain kasata itseni ja omaisuuteni tiiviiseen pakettiin, lähelle ja käden ulottuviin. Sittemmin neliöt ovat tuosta kasvaneet, toki niitä on jo pidempään ollut toinen ihminen jakamassa. (Ja siitä rikkinäisestäkin on tullut ihan ehjä ja onnellinen.)

Monista linkin takaa löytyvistä taloista tulee ekana mieleen, että ne ovat irtonaisia ja ympäristöönsä kuulumattomia. Siksi omaksi suosikikseni valikoituukin numero 8. Sehän näyttää jotenkin kovin tutulta?

Tiny houses. Meillä niitä kai kutsutaan kesämökeiksi. Ja mökeillehän ihmiset tuntuvat kovasti kaipaavan samoista syistä; simppelimmän elämänrytmin ja ulkohuussien pariin.