Blogitulppaanit ovat löytäneet tiensä myös Casa-X:ään! Kyseinen kimppu
on tosin saatu lahjaksi, ja jatkossakaan niitä ei tässä osoitteessa
omilla rahoilla ostella.
Eikä ostella paljon muutakaan. Tilannehan on nimittäin se, että päiväduuni loppui ja uudet työkuviot ovat vielä, joskin lupaavasti, auki. Olen laatinut itselleni minimibudjetin peruselämiseen ja laskujen maksamiseen, muiden hankintojen osalta rahahanat ovat nyt toistaiseksi kiinni. Olin onneksi hieman itseltänikin salaa ja ennakoiden varautunut tilanteeseen jo edellisenä vuonna. Sukanvarressa on säästöjä sen verran, että tiukan paikan tullen pärjään hetken. Sen hetken aion nyt keskittyä pariin omaan projektiin, joiden taloudellisesta kannattavuudesta ei ole mitään varmuutta. Ne ovat kuitenkin sellaisia nyt tai ei koskaan -projekteja, joiden toteuttamiseen ei välttämättä tule enää toista tilaisuutta.
Toki taloudessamme asuu kaksi henkilöä, joista toinen on tukevasti vakituisessa asiantuntijatyössä kiinni. En ole yksin vastuussa budjettiriihestä ja joustoa löytyy tarvittaessa.
(Uudet työprojektit ja -tarjoukset ovat silti edelleen enemmän kuin tervetulleita, vinkvink.)
Jännästi on alkanut kaupassa käydessä tarjouslaput kiinnostamaan. Suunnittelen talouden syömisiä etukäteen huomattavasti aiempaa enemmän, ja pakkaseen on kertynyt jo yhtä sun toista. Näen vaivaa ja koukkaan luomumaitoni Lidlistä perusmarketin sijaan. (Luomumaidosta en aio tinkiä.) Kyttäilin aikani Biodellyn alennuskamppiksia ja sellaisen saapuessa tilasin hennavärit kerralla koko kevääksi. Kävin kuittaamassa kirjastokortille kertyneet myöhästymismaksut ja laitoin varaukseen kirjoja, jotka aiemmin olisin poiminut mukaani kirjakaupasta. Käyttämäni puhdistusaine oli apteekissa -20% tarjouksessa joten ostin kaksi.
Pieniä juttuja, joihin jo nyt kiinnittää huomiota ihan eri intensiteetillä.
Tyhjennän kaappeja kaikesta ylimääräisestä ja lataan tavaraa nettiin myyntiin. Samalla huomaan myös omistavani jo paljon, tarpeeksi ja liikaakin. Internetin ihmemaassa suljen silmäni alennusmyynneiltä, ilmaisilta toimituskuluilta ja muilta säästöhoukuttimilta. En tarvitse uutta talvitakkia, en kenkiä, en viidettä samanlaista mustaa perustunikaa. Budjettilaskelmia tehdessä on ollut osin huojentavaa huomata, kuin vähän oikeasti tarvitsen.
Niin että näillä mennään ja nautitaan lahjatulppaaneista nyt, kun ne vielä kukoistavat.
Miten teillä, arvoisat lukijat, säästetään arjessa?
