keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Tupa ja sen kesävaatteet

Alussa oli pelkkää mustaa. Monia, monia vuosia. Sitten mukaan ujuttautui armyvihreää, hitusen harmaata ja häivähdys violettia. Murretut lämpimät okran, ruosteen ja oranssin sävyt nostivat vuosi vuodelta yhä sinnikkäämmin päätään aina kevätauringon ensimmäisten säteiden myötä ja tekivät minusta jokavuotisen kesähipin.

Torpan oston myötä eteen on auennut kokonaan uusi värimaailma ja voi kuulkaa miten innoissani tästä leikkikentästä olenkaan! Turkoosia, mintunvihreää, keltaista... olo on kuin lapsella ensi kertaa pallomeressä, josta tosin boringbeiget, pastellit ja muut modernit epäväripallot heitetään edelleen laidan yli.

Värit ja niihin suhtautuminen ovat kuin pölyttyneitä ajattelumalleja päämme sisällä. Teen näin, koska olen aina tehnyt niin, vaikka en oikeastaan enää edes tiedä, miksi. Minulle musta oli vuosikausia kai jonkinlainen suojaväri, josta en osannut päästää irti koska en tiennyt, mitä olisi tulossa tilalle. (Ja tokihan sitä on vaatekaappi täynnä edelleen.)

Niin, keltaista. Iso pallokuvioinen tyynyliina löytyi hietsun kirpparilta 0,5 €, pienempi "salmiakkikuvio" Anttilan alelaarista. Tiilenpunainen silkkitäkki on vieraspeitto, joka edellisten vieraitten lähdettyä jätettiin sohvalle hoitamaan päiväpeiton virkaa. Näillä keleillä ei öisin täkkejä tarvita. Keltainen virkattu päiväpeitto on "sokko-ostos" huuto.netistä. Jonkun itse tekemä. Olin jo kertaalleen myymässä sitä kirpparilla eteenpäin mutta tulin sitten (onneksi) toisiin aatoksiin.



Tuvan sohva palvelee vierasvuoteena ja hirsiseinien viileässä hengityksessä onkin (kuulemma) varsin makoisaa nukkua. Rukinpyörä on kulkeutunut seinälle monien mutkien kautta lapsuuteni mummolasta ja sillä on minulle ihan erityisen paljon tunnearvoa. 


tiistai 29. heinäkuuta 2014

Vuosi sitten

Tasan vuosi sitten allekirjoitimme kauppakirjat Torpasta ja meistä tuli virallisesti tilanomistajia. Päivä oli helteinen ja menomatkalla junassa minua jännitti pyörrytykseen asti. Toisin kuin epäilin, tornado tai holveista kaivettu salainen asiakirja ei kuitenkaan estänyt kaupan tekoa. Avaimet taskussa siirryimme pankista Bankkiin, eli Hämeenlinnan Tawastia Bank-ravintolaan syömään. Taisimme siinä kilauttaa auki myös yhdet kuoharit. Muistan huimaavan olon kävelykadun terassilla istuessa ja korviin asti leviävän hymyn, jota ei saanut enää pidettyä poissa pakottamallakaan. Johtuiko sitten siitä kuoharista vai laukussa kuumottavasta paperinipusta.

Kulunut vuosi on ollut hyvin erilainen mitä vuosi sitten kuvittelin. Erilainen mutta positiivisella tavalla. Viime syksynä väkevänä leiskunut alkuihastus on syventynyt varmuudeksi siitä, että tämä on Se Oikea. Lähes fyysisenä särkynä kehossa tuntunut kaipuu ja ikävä helpottaa jo. Tilalla on rauha ja maltillinen odotus, hyväksyntä siitä, että elämää on Torpan ulkopuolellakin. Ajatuskin Torpasta saa silti hymyn leviämään edelleen korviin asti.

Melkoinen vuosi siis. Toivottavasti vasta alkusoittoa monille, monille seuraaville!


torstai 24. heinäkuuta 2014

Ne ovat elossa!


Vastoin kaikkia ennakko-odotuksiani osa tämän kesän "sadosta" on edelleen hengissä. Kasvihuoneessa rikkaruohoviidakon keskellä asustelleet tomaatit porskuttavat kovaa vauhtia kypsiksi, punakoiksi ja kohti salaattikulhoa. Olen mykistynyt. Onnen kyynel meinaa vierähtää silmäkulmasta tämän ennakoimattoman kasvun ihmeen edessä: en olekaan siis täysin epäonnistunut ihmisenä, maalaisena ja puutarhurina!

Hurraa!



tiistai 22. heinäkuuta 2014

Kaffekippoi

Torpalla on eletty pula-ajan tunnelmissa kahvikuppien suhteen. Omaa silmää miellyttäviä kuppeja ei ole löytynyt tarpeeksi, joten ollaan yritetty pärjätä niillä muutamalla kriteerit täyttävällä. Myönnän, olen tosi nirso ja samaan aikaan en halua hankkia mitään väliaikaista ja vähän sinne päin olevaa. Toisaalta taas en halua myöskään ostaa Torpalle mitään uutena, vaan olen mielummin ilman niin kauan kunnes kirpparilla osuu oikeat asiat kohdalle. (Ja yleensä osuu, ajan kanssa.) Vieraamme ovatkin vinoilleet siitä, kuinka aamuisin pitää olla nopea kahvikuppia varatessaan ja kuinka isäntäväellä on tapana jemmata itselleen ne parhaimmat. Kröhöm, en tunnusta mitään.




No enää ei tarvitse vieraidenkaan räksyttää vaan kuppia ja kippoa löytyy nyt moneen tarpeeseen. Lienee tarpeetonta edes mainita, että kirppariltahan nämä, 2 € per muki. Emalikupeista tulee viehko mummolafiilis ja kahvikin säilyy niissä lämpimänä pidempään. Löytämäni kupit ovat kaikki myös tosi hyvässä kunnossa ilman ruosteensyömiä reikiä.


Katosta roikkuva takorautainen pannuteline löytyi keväällä huuto.netistä melkoisena onnen kantamoisena. Olin jo ajatellut teettää vastaavanlaisen sepällä kun tuntuivat olevan niin kiven alla. Maitokellon viisarit ovat irronneet jo ajat sitten mutta sinnikkäästi se käy edelleen. Kuvaa hyvin ajankulkua maalla, vilkaisu ikkunasta kertoo enemmän kuin kellon viisarit...

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Taikoja keittiössä: Perunamunakas

Kyllä lauantai-aamut ovat ihmisen parasta aikaa! Ei kiire minnekään, ja koko viikonloppu vielä edessä. Herään aina miestäni aiemmin, joten lauantainen aamiaskattausvuoro lankeaa minulle ihan luonnostaan. Ja sehän sopii; rakastan ruuanlaittoa silloin kun siihen on tarpeeksi aikaa (ja aamiastakin maltan kokkailla pidempään kunhan saan ensin kahvimukini.)


Espanjalaishenkinen perunamunakas syntyi kananmunista ja edellisen päivän ruokailusta ylijääneistä keitetyistä perunoista. Maun kruunaa edellisen illan juustotarjottimelta napattu pala manchego-juustoa. Näin sen tein: aluksi viipaloin perunat pannulle ja paistoin hetken runsaassa öljyssä. Perunoiden päälle kaadoin vatkatut kananmunat (joukossa tilkka maitoa ja suolaa) ja hetken päästä lisäsin ohueksi viipaloidut juustolastut. Itse en varsinaisesti paista munakasta, vaan jujuna on hauduttaa se valmiiksi miedolla lämmöllä ja kansi paistinpannun päällä, niin juustokin ehtii sulaa kunnolla.
Koristellaan persiljalla ja herätetään mies taas muistamaan, että se on mennyt juuri oikean naisen kanssa naimisiin.

Kuvan vihreäreunainen lautanen kesän kirpparilöytöjä, 6 kpl lautasia yht. 2 €. 

Meillekin maistuisi. 

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Kirppariharavointia

Arki on asettunut taas uomiinsa ja paluu siihen on ollut yllättävän kivuton; muiden lomaillessa olen saanut olla yksin toimistolla, kipaista mansikoita lounaaksi, kerätä rauhassa ajatuksiani ja työlistojani ja venyttää päiviin lomalta tuttua tilan ja hiljaisuuden tunnelmaa, harvinaista herkkua toimistoympäristössä. Blogihiljaisuus ei ollut varsinaisesti suunniteltua, viimeisellä lomaviikolla en vaan halunnut avata läppäriä kertaakaan. Nyt olenkin jopa yllättynyt siitä tahdista, millä luonnosvihkoni sivut täyttyvät erilaisista ideoista, lauseista ja pilkahduksista, blogiin ja vähän muuhunkin liittyen. Loma teki selvästikin tehtävänsä.

Ja millaisen kirppariharakan paratiisiloman olenkaan viettänyt! Ollaan kierretty lähipitäjiä ja maalaiskirppareita ja parkkipaikkakirppareita ja ehdittiin kertaalleen myös Hämeenlinnaan Hämeentien kirpparille. Paljon löytöjä, jotka eivät mahdu yhteen postaukseen (eivätkä aina yhteen autokuormaankaan), hauskoja kohtaamisia ja hyväntuulista rupattelua (nyt tiedän, miten valurautapannua tulee oikeaoppisesti hoitaa ja miten tehdään maailman paras lettutaikina) myyjien kanssa.

Hieman hämmentävää myös huomata, kuinka mielenkiintoisia ja kauniita paikkoja löytyy ihan läheltäkin kun vaan jaksaa katsoa ympärilleen avoimin silmin. Olen reissannut maapalloa ristiin rastiin mutta nuoruuteni kotiseudun lähipitäjät nähtävyyksineen ovat minulle ihan vieraita. Saatika että olisin koskaan matkustanut Suomessa Oulua korkeammalle. Olisiko nyt aika korjata tilanne?

Ja tässä kohtaa ratin takaa kuuluu syvä huokaisu ja auto kaartaa tien pientareelle kuin itsestään...
(Puolustuksen puheenvuorona todettakoon, että olen pitänyt lähikirpparilla omaa myyntipöytää, josta tavaraa on menestyksekkäästi kulkeutunut myös poispäin.)

Ja taas jaksaa kierrellä...
Yksi parhaista löydöistä oli pienen maalaispitäjän pihakirpparilta bongattu rottinkinen terassiryhmä, kaksi nojatuolia ja yksi sohva pehmusteineen. Hintakin neuvoteltiin sopuisasti 50 € kohdille. Torpalle on lähtenyt muodostumaan useampikin oleskelualue, joten pihakalusteille on aina tarvetta, varsinkin jos ne ovat rottinkisia. Tarkempaa esittelyä seuraa heti, kun saan perheen nelijalkaiset häädettyä pehmeältä ja ihan heitä varten hankitulta sohvalta pois.

Dogapproved.

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Re: Out of office

Ajattelin tulla ilmoittautumaan, että hengissä ollaan. Alkanut loma (en puhu kesälomasta, koska) on ollut todellinen irtiotto myös blogimaailmasta, tosin juhannusviikolla hajonneella läppärillä saattoi myös olla jotain tekemistä asian kanssa. Ainoa kosketukseni tietokoneeseen on ollut sadepäivinä läpituijotetut tuotantokaudet Pretty Little Liarsia. Ja koska sadepäiviä on riittänyt,olen ilmeisesti käyttänyt lomani ensimmäisen viikon äärimmäisen tehokkaasti mitääntekemättömyyteen.

Olen myös tuijottanut maanisena Forecan 10 päivän sääennusteita (ne tuntuvat vaihtuvan parin tunnin välein ja pitävät silti harvoin paikkansa) ja nyt vihdoinkin näyttää siltä, että huomisesta lähtien voidaan aloittaa se varsinainen KESÄloma. Ois jo perkele aikakin.

Todistetusti Torpalla on paistanut aurinko ainakin yhtenä päivänä.


 ...mistä tulikin mieleen, että pitäis varmaan pestä kuistin ikkunat.