Aikoinaan hengähdin syvään tuvan takan ensimmäistä kertaa nähdessäni - enkä todellakaan ihastuksesta. Luova prosessi lopputuloksen taustalla ei ihan aukene: mitä tälle takkaparalle on yritetty tehdä ja miksi? Kummasti siihen kuitenkin silmä tottui ja maalaushommat siirtyivät aina syystä tai toisesta eteenpäin. Milloin liikaa muuta tekemistä (lue:skumppapullojen tyhjentämistä kesäyössä), milloin akuutti maalin puute, milloin planeetat väärässä asennossa, onhan näitä. Kerran melkein jo aloitin, mutta sitten
tuli se sairaalareissu.
Pari viikkoa takaperin valkeni viimeinkin lauantai, jolloin inspiraatio,
maalihankinnat ja olosuhteet kohtasivat toisensa maalarihommille
suotuisalla tavalla. 1,5 vuoden huolellinen suunnittelutyö sinetöitiin 3 tunnin maalaussessiolla ja valmista tuli! Kröhöm.
Kyllä, siinä on vaaleankeltaisia ja vaaleansinisiä läiskiä punaisella pohjalla. Somessa velloneeseen hamekohuun viitaten, tätä väriskaalaa ei valitettavasti voi nähdä väärin vaikka katsoisi missä valossa tahansa.
Aluksi raaputtelin pahimmat maalilohkeamat irti vanhasta maalipinnasta, sitä löytyikin pari kerrosta.
Lopulta kyllästyin toivottomaan raaputteluun ja päätin kylmästi vetää vanhan päälle
Teknoksen Kolibri-pinnoitteen. Kärsivällisyys kun ei lukeudu parhaisiin puoliini. Vedin pinnoitetta kaksi kerrosta ja olen lopputulokseen ainakin silmämääräisesti todella tyytyväinen. Sopivasti matta luonnonvalkoinen, ei maalattu, ei rapattu vaan jotain sieltä väliltä.
Purkin kyljessä luvattiin kuuman kestoa, tulevaisuus näyttää kuinka käy.
Takan kauniit luukutkin pääsevät nyt ihan eri tavalla esille. Alunperin ajattelin käsitellä nämä hellamustalla mustaksi, mutta nyt en enää tiedä. Löytyisiköhän jotain hellamustaa vastaavaa ainetta hopeanvärisenä?
Seuraavaksi pitää tehdä jotain tuolle kusenkeltaiselle takaseinälle. Kenties hiekan tai vaalean harmaan sävyä, mitä mieltä olette? Katto maalaataan
Uulan himmeällä sisäöljymaalilla ja kattolistat tulevat olemaan vanhan tyylin mukaisesti korkeat. Vanha talo on kuin palapeli, jossa palaset pitää laittaa paikoilleen oikeassa järjestyksessä. Tästä syystä sisäkattoremontti saa odottaa, kunnes vinttiin on rakennettu lattia ja välipohja avattu mahdollisten eristeiden uusimisen varalta - ties mitä ruumiita sieltä vielä valahtaa alas.
Loppupäivän istuin tuvan sohvalla viinilasi kourassa ihailemassa kätteni jälkeä ja totuttamassa silmää tuvan uudistuneisiin mittasuhteisiin. Mikä valo, mikä tila! Tuntuu, kuin neliöt tuvassa olisivat tuplaantuneet.
