tiistai 3. marraskuuta 2015

Tulentekohommia

Tämä saattaa kenties olla blogihistoriani eniten "tikusta asiaa" -henkinen postaus mutta menköön. 
Taloudessa, jossa on puulämmitteisen saunan lisäksi leivinuuni, varaava takka sekä puuhella, vessapaperirullien tyhjät hylsyt ovat kovaa valuuttaa. Varsinkin kun niistä askartelee toisen kodin talo-yhtiön lehtipaperiroskiksesta dyykattujen (meille kun tulee uutiset nykyisin vaan digitaalisesti) sanomalehtien avustuksella käsikranaatteja. Näillä pommeilla syttyy tulet ns. heittämällä. Maksaa kuulkaas vaivan raahata niitä kaupungista noin 130 km pohjoiseen.


Allekirjoittaneella saattoi olla Torpan alkutaipaleella hieman käynnistysongelmia tulenteon kanssa. Ei liene sattumaa, että saunamme nimettiin ystävieni toimesta V*tun H*omosaunaksi (ja tämä ei ole sitten millään muotoa sukupuolivähemmistöihin liittyvä kannanotto) kun viljelin termiä saunalta tupaan palatessani jokseenkin ahkeraan esimerkiksi lauseiden "toi piip ei syty palamaan" tai "en todellakaan oo menossa enää lähellekään tota piip" tai "antakaa bensakanisteri niin saan ton piip vihdoinkin tuleen" yhteydessä.

Tulenteko on taitolaji. Jokainen tulipesä on omanlaisensa ja vaatii ne kikkakolmoset, jotka voi oppia vain ajan kanssa ja kantapään (tai mustuneiden rystysten) kautta. Aluksi hieman paperia sulattelemaan ja tuomaan lämpöä kohmeiseen pesään. Sitten jotain (pahvia tai kaarnaa), jonka pintaa varovaiset liekit voivat tarttua nuolemaan kevyemmin. Sytkypuuta varmistelemaan liekkien säilyminen ja lopulta kokonaista pökköä pesään viimeistelemään haluttu lopputulos.

(Ei, tämän ei ole tarkoitus kuulostaa eroottiselta novellilta.)

Ja voi sitä onnea, kun tuhkaluukku on vihdoinkin millilleen sopivassa määrin auki, sytkypuut (ja planeetat) oikeassa kulmassa toisiinsa nähden ja pesä leimahtaa suostuvaisesti liekkeihin ilman turhaa kiroilua ja hikoilua. Jossain vaiheessa meillä pidettiin tukkimiehen kirjanpitoa siitä, kumpi saa enemmän tulipesiä liekkeihin ns. ykkösellä. (Eli sillä yhdellä ja ensimmäisellä tulitikulla.) Nykyisin voin jo kokemuksen tuoman tietotaidon varassa luottaa siihen, että kyllä se siitä lämpenee!

16 kommenttia:

  1. Eipäs olekaan hullumpi idea tuo sytykepommi! Tuollaisia jaksaisin ehkä väkertää itsekin, sytykeruusut yms hienoudet voi unohtaa kun sytytettäviä tulisijoja on pa(r)h(a)immillaan 6 / päivä...

    Ja tosiaan jokainen oma yksilönsä, tarttee tietää ne jokaisen omat jutut, mitkä heidät sytyttää :) Mutta niinpähän kolmatta talvea käytössä oleva olohuoneen uusi takka yllätti viime viikolla, teki ekaa kertaa sisään tuprautukset, tosin ihan samalla tavalla kuin vanhempi kolleegansa samassa huoneessa, eli kakkoskierroksen alkupuolella. Oppivat näköjään uusia tapojakin toisiltaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo noi sytykeruusut menee multakin ihan yli hilseen. Tai siis hienoa, että joku jaksaa ja osaa. Se joku EN ole minä.

      Ai kaameeta, tulipesien laumakäyttäytymistä! Tästä saiskin hyvän jutunaiheen :D

      Poista
  2. Meidän Kesälahden talovanhuksessa on juuri tuommoinen V*tun H*mosauna :)

    Tai sitten minä olen vain V*tun Onneton H*mosytyttäjä, koska kaikki muut tuntuvat saavan tulen pesään alta aikayksikön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niinku Himosytyttäjä? :D Mut joo, hear ya sistah, treenii, treenii...

      Poista
  3. Voi että miten tuttua! Ensikertalaisina vanhassa talossa on tätä opeteltu myöskin ihan kantapään kautta, vielä kun hormit ovat vähän kohmeiset niin viimeksi tänään tupsahti savut kämppään sisään :). Ja meidän kaikki pesät saunaa lukuunottamatta ovat näitä v*tun h*mopesiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vinkki! Hiustenkuivaaja on kohmeisten pesien paras kaveri!

      Poista
  4. Saatoit just pelastaa mun talven :) Meidän kirosanoilla kuorrutetut pesät ja mä vasta-alkajana ei oikein jutella samaa kieltä :) Mä niin kokeilen tätä kikkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jei! Tällä postauksella oli sittenkin joku funktio.

      Poista
  5. Kohtalotoverisi h*mopesien sytyttelyssä kiemurtelee täällä naurusta. Olipahan mainiosti kirjoitettu juttu. Noista rullista sain myös idean isänpäivälahjaan, joka luonnistuu helposti kolmevuotiaaltakin. Tulee vaan vähän kiire kerätä vessapaperirullia. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thanks! Ehkä joku pikaripuli vauhdittaisi asiaa? :D

      Poista
  6. Sain aika pienenä jo alkaa lämmittämään kotipihan yli satavuotiasta saunaa, joo ei se kiuas niin vanha ollut. Väitän, että se oli yksi vaikeimmista tyypeistä ikinä, ihan siis vitun homo noin niinku syttymismielessä. Muuten sen purkaminen oli koko kylän surullisin tapaus. Ei vanhemmatkaan saaneet sitä aina heti syttymään. Sen saunan kanssa väkertely oli paras koulu ja kaikki on sen jälkeen tuntunut helpolta, jopa liian helpolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyl totta, ettei saa olla liian helppoo. Joku tekemisen meininki ni tietää tehneensä ;)

      Poista
  7. Kuullostaapa tutulta....mutta on se vaan niin ihanaa, kun sen tulen saa lopulta syttymään..:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on todella palkitsevaa! Ja joka kerta vaivan arvoista :)

      Poista