keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Sudensyömä



Löysimme torpalle johtavan metsätien varrelta, kymmenisen metriä tieltä sivuun, päättömän peuran haaskan, vain n. 100 metrin päässä pihaltamme. Juttelin naapurin isännän kanssa (paikallisia metsästäjiä) ja murhamysteeri lähimetsässä vahvistui susien aikaansaannokseksi. Myös riistakameralle oli tallentunut kolme sutta lähialueella. 


Kanta-Hämeessä tehtiin ensimmäiset havainnot susista vuosikymmeniin vasta viime vuonna. Asiantuntijoiden arviot susireviirien laajenemisesta idästä etelään näyttäisivät olevan totisinta totta. Susien reviiri voi olla säteeltään useita kymmeniä kilometrejä ja uusia reviirialueita etsiessään ne saattavat vaeltaa jopa satoja kilometrejä. Kesällä luin susihavainnoista Forssa/Tammela-seudulla, joulukuussa niistä uutisoitiin jo 30 km päässä Kalvolassa. Tämän perusteella ei ollut enää kuin ajan kysymys milloin ne ilmaantuisivat meidänkin pitäjille.

Silti olimme miehen kanssa hämmentyneitä; emme kumpikaan ole olleet aiemmin missään kosketuksissa susien kanssa emmekä osanneet odottaa sen tapahtuvan keskellä hämäläistä perämetsää, käytännössä omissa nurkissa. Aiemmin vain kansantarinoista ja luontodokkareista tutut myyttiset hahmot saivat hetkessä konkreettisen muodon pään sisällä.  


En tunne inhoa enkä pelkoa, ehkä toki hieman huolta koirien puolesta, itse kun olen viime kädessä vastuussa niiden turvallisuudesta. Jatkossa mietin varmasti tarkemmin, missä ja milloin pidän koiria vapaana. Tyypillisesti sudet pysyttelevät mielellään kaukana ihmisestä. Meidän pihatielle ne ovat päätyneet todennäköisesti pidemmän takaa-ajon lopputuloksena, päivänä jolloin emme ole olleet itse paikalla emmekä siis pitämässä ääntä tai levittelemässä koiranhajua ympäriinsä.


Myöhemmin kävelin vielä uudestaan kameran kanssa raadon luokse. Kylmäävän syvä kunnioitus hiipi iholle hiljaisuuden keskellä seisoessani. Tuntui, että läsnä oli aavistus jotain sanojen ulkopuolelle jäävää alkukantaista. Uskon, että taistelu elämästä ja kuolemasta jättää paikkoihin oman energialatauksensa, se oli tuossa hetkessä käsin kosketeltava. 


Toivottavasti erämaan soturit olivat vain läpikulkumatkalla ja jolkottelevat jo kohti uusia seikkailuja, jonnekin muualle.

13 kommenttia:

  1. Täällä meilläkin (Lounais-Suomessa, 40 km Turusta) on ollu susihavaintoja ja yksi susi oli jouduttu lopettamaan, kun oli alkanut ottaa tavaksi viihtyä ihmisten pihoilla. Jonkun kuistillakin oli käynyt istumassa. Itse emme ole jaloja villejä nähneet ja hyvä niin. Olisi nuo meidän pelottomat kakkoset suupaloja vain sudelle ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, ihan kuistilla asti! Luulen, ettei meidänkään citykoirista olisi kauheasti vastusta susille...

      Poista
  2. Minäkin olen nyt tämän talven aikana nähnyt elämäni ensimmäisen suden livenä.. muutaman kilometrin päästä kotoa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä teidän kulmilla taisi ne ensimmäiset susihavainnot ollakin viime vuoden puolella?

      Poista
  3. Erehdyin kerran katsomaan youtubesta kuinka metsästyskoiralle kävi suden kanssa (koirassa oli siis kamera). Vieläkin puistattaa ajatus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen nähnyt saman pätkän. Aika hurjaa touhua!

      Poista
  4. Wou, varmasti kunnioitusta herättävä näky.
    Myös meilläpäin täällä Pirkanmaalla oli lauma susia käynyt kesällä popsimassa tutun lampurin laumasta linnuntietä reilu 10 kilometrin päässä. Muutama talvi sitten oli yksin liikkuva susi käynyt tässä meidän pihallakin koiranpissoja nuuskimassa. Huima ajatus, että noita upeita otuksia liikuskelee ihan näissä lähimetsissä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se. Salaa vähän harmittelen, etten päässyt ihan livenä todistamaan vierailua... :)

      Poista
  5. Kolmisen vuotta sitten pääsin yllättämään susihukan ketunraadolta (vain kahdesta paikasta oli ehtinyt haukkaamaan) tässä meidän lähellä. En ehtinyt näkemään itse hukkaa, mutta kuulin kun pusikko rasahti - ja ketunraadon vieressä oli tuoreet sudenjäljet. Aika kutkuttava tunne, että olin niin lähellä sutta. Tosin, pakoonhan se pötki heti kun kuuli meidän ihmisten äänet.
    Viikko sitten meille soitettiin ja kerrottiin suden kulkeneen 100 metrin päästä meidän lampolasta. Ei onneksi jäänyt pyörimään pihoihin, vaan taisi olla ohikulkumatkalla hän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jo pelkästään tieto siitä, että susi on ollut lähellä, aiheuttaa melko kutkuttavan tunteen. Mua vähän huolettaa kun olin suunnitellut ottavani kesäksi lampaita meidän niitylle, pitääkin nyt seurata susien liikkeitä hyvin tarkasti.

      Poista
  6. Teillä luonto tuli kirjaimellisesti kotiportaille. Varmasti jännittävää ajatella, että pimeydessä liikkuu susia, onneksi nuo ovat turvallisempia seuralaisia kuin Ruuhka-Suomen autoilijat.

    VastaaPoista