Takkatulta odotellessa

Joku viisas aikoinaan totesi, että vanhassa talossa tulee asua vähintään vuosi ennen remontteja ja uudistuksia. Totutella talon henkeen. Allekirjoitan tämän osittain, joskin samaan hengenvetoon totean, että tiettyjen asioiden, esimerkiksi takan tuhkaluukun muurauttamisen tai kuistin tuplalasien tilauksen kanssa ei kuitenkaan kannata toteuttaa tätä ajatusta ihan niin kirjaimellisesti.

Pakkasten laskeutuessa Hämeeseen pääsimme kokemaan tämän koleimman kautta. Sähköpatterit ovat tällä hetkellä kotimme ainoa lämmitysmuoto, ja ne totisesti hävisivät kilvan valtavia ja vetoisia ikkunoita vastaan. Siinä vaiheessa, kun alakerran vähiten viileä spotti sijaitsee jääkaapissa, käy mielessä, että miksi hitossa sitä soittoa muurarille ja/tai lasimiehelle piti vetkutella läpi syksyn?  

Että kyllä se talon henki tämän asian suhteen on nyt käynyt jo ihan selväksi.

Muuraria odotellessa pitäisi vielä hankkia takan eteen kipinäsuoja, haaveilen kuparisesta. En ole remontin suunnitelleen kanssa ihan samaa mieltä palomuuriseinän mintunvihreästä sävystä, se on omaan silmään jotenkin liian kirkas ja levoton kaakelipinnan lainehtiessa enemmän sumuisen meriveden sävyissä. Se saa siis uuden maalin pintaansa, vain sävy on hakusessa. Ehdotuksia?

Hassua huomata, miten oma maku muuttuu vuosien mittaan. En ole koskaan aikaisemmin ollut turkoosin ystävä, nyt se vetää puoleensa muodossa jos toisessakin. Herkullisen sävyinen nahkarahi löytyi syksyllä kirppikseltä, hinta oli niin edullinen että päätin ottaa riskin ja katsoa, miten se istuu muutoin kovin maanläheisiin sävyihin olkkarissa. (Tai odottaa, josko turkoosihurahdus on vain jokin ohimenevä vaihe?)

Viipurin Prinsessa ei välittänyt pakkasulkoilusta, vaan loikki pakollisen pissareissun kolmella jalalla korttelin ympäri ja takaisin vällyjen väliin. Selvästikin susien sukua!

En malta odottaa sitä hetkeä, kun saan vihdoinkin vaipua hurmioon takkatulen loimusta myös kaupunkikodissamme. (Puhumattakaan sen vaikutuksesta tuleviin sähkölaskuihin.) 

Ihan saman tien tämä ei kuitenkaan tapahdu; vuosikausia käyttämättä olleet hormit pitää herätellä varovasti uuteen elämään ennen ensimmäistä kunnon roihua.