Kun neljä vuotta sitten ostimme Torpan,
hamstrasin onnessani kirppareilta retrokuoseja, värikkäitä emaliastioita
ja mummolameininkiä. Nyt huomaan tyylini kehittyneen – tai ehkä
kasvaneen – luonnonläheisempään suuntaan. Peltimukit js retrokuosit on
jo suurelta osin kierrätetty eteenpäin.
Väripaletistani
on jo pitkään löynyt maan värejä ruosteisilla, murretuilla ja
poltetuilla sävyillä höystettynä. 60-70-luvulle kumartavia värejä, jotka
aika (tai paahtava aurinko) on hionut kauniin kulahtaneiksi ja
mattapintaisiksi.
Tällä
hetkellä puhuttelevat erityisesti heräilevän metsän värit sekä vihreän
ja turkoosin sävyt, joilla sumuisen meren aallot on maalattu. Olohuoneen kaakelitakasta se alkoi, sitä tuijottaessa tulee mieleen samea lainehtiva meri. Tätä
värimaailmaa olen nyt kantanut kotiin kirppareilta erilaisten ruukkujen
muodossa.
Olen aina hieman vierastanut turkoosia ja sinisen sävyjä,
joten mielenkiintoista seurata, mihin tämä vielä johtaa.
Mitä värejä siellä ruudun toisella puolella tällä hetkellä suositaan?
Keltaista ja vihreää, tarkemmin sinapinkeltaista ja vaaleampia vihreitä... Ihan outoa. Varmaan kevät pistänyt pään sekaisin.
VastaaPoistaSinapinkeltainen on kyl yks mun ikisuosikkeja!
PoistaJostain syystä myös minä näen tänä keväänä keltaista =)
PoistaJuurikin niitä sinisen ja vihreän välimaastossa liikehtiviä värejä. Teidän kakluuni on ihan huikean upean värinen! En ole koskaan vastaavaa ennen nähnyt.
VastaaPoistaHain muuten postista tänään ihan saman värisen,vanhan ja ison Kupittaan saven vadin :D
PoistaKiitos! Mietin, ja tosiaan en ole ehkä itsekään aiemmin törmännyt ihan saman sävyiseen kakluuniin.
PoistaLempisävyjäni!!! Tuo ekassa kuvassa oleva ruukku ON ihana!
VastaaPoistaVasta ruukun nähdessäni tajusin, kuinka paljon tuosta sävystä oikeasti tykkään!
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKauniita ruukkuja.
VastaaPoistaLuonnonläheinen värimaailma kiinnostaa oman kodin sisutuksessa ja Laura Ashley-ruusut. Luonnonmateriaalit ja rosoiset pinnat. Valo.
Olen myös vierastanut sinisiä sävyjä aina. Ehkä syynä on sellainen taivaansinisestä inasen verran tummennetun sinisen sävyn yliannostus, jota äitini tykkäsi 90-luvulla yhdistellä kellertävään puulattiaan ja maalarinvalkoiseen puolipaneeliin. Turkoosisille vivahteille oon nyt ruvennut lämpeämään, mutta vielä pitäisi isäntäkin suostutella, ennen kun saisin niitä ympättyä omaan sisustukseen.
VastaaPoistaKun katsoo tuota teidän kodissa kuvien taustalla näkyvää kakluunia, niin en yhtään ihmettele, jos sinisen eri sävyt puhuttelevat muissakin värivalinnoissa :) Ja näyttäväthän ne tuon tumman puun kaverina helkkarin hyvältä.