perjantai 30. tammikuuta 2015

Tarkan markan ajat


Blogitulppaanit ovat löytäneet tiensä myös Casa-X:ään! Kyseinen kimppu on tosin saatu lahjaksi, ja jatkossakaan niitä ei tässä osoitteessa omilla rahoilla ostella.


Eikä ostella paljon muutakaan. Tilannehan on nimittäin se, että päiväduuni loppui ja uudet työkuviot ovat vielä, joskin lupaavasti, auki. Olen laatinut itselleni minimibudjetin peruselämiseen ja laskujen maksamiseen, muiden hankintojen osalta rahahanat ovat nyt toistaiseksi kiinni. Olin onneksi hieman itseltänikin salaa ja ennakoiden varautunut tilanteeseen jo edellisenä vuonna. Sukanvarressa on säästöjä sen verran, että tiukan paikan tullen pärjään hetken. Sen hetken aion nyt keskittyä pariin omaan projektiin, joiden taloudellisesta kannattavuudesta ei ole mitään varmuutta. Ne ovat kuitenkin sellaisia nyt tai ei koskaan -projekteja, joiden toteuttamiseen ei välttämättä tule enää toista tilaisuutta.
Toki taloudessamme asuu kaksi henkilöä, joista toinen on tukevasti vakituisessa asiantuntijatyössä kiinni. En ole yksin vastuussa budjettiriihestä ja joustoa löytyy tarvittaessa. 

(Uudet työprojektit ja -tarjoukset ovat silti edelleen enemmän kuin tervetulleita, vinkvink.)


Jännästi on alkanut kaupassa käydessä tarjouslaput kiinnostamaan. Suunnittelen talouden syömisiä etukäteen huomattavasti aiempaa enemmän, ja pakkaseen on kertynyt jo yhtä sun toista. Näen vaivaa ja koukkaan luomumaitoni Lidlistä perusmarketin sijaan. (Luomumaidosta en aio tinkiä.) Kyttäilin aikani Biodellyn alennuskamppiksia ja sellaisen saapuessa tilasin hennavärit kerralla koko kevääksi. Kävin kuittaamassa kirjastokortille kertyneet myöhästymismaksut ja laitoin varaukseen kirjoja, jotka aiemmin olisin poiminut mukaani kirjakaupasta. Käyttämäni puhdistusaine oli apteekissa -20% tarjouksessa joten ostin kaksi.

Pieniä juttuja, joihin jo nyt kiinnittää huomiota ihan eri intensiteetillä.

Tyhjennän kaappeja kaikesta ylimääräisestä ja lataan tavaraa nettiin myyntiin. Samalla huomaan myös omistavani jo paljon, tarpeeksi ja liikaakin. Internetin ihmemaassa suljen silmäni alennusmyynneiltä, ilmaisilta toimituskuluilta ja muilta säästöhoukuttimilta. En tarvitse uutta talvitakkia, en kenkiä, en viidettä samanlaista mustaa perustunikaa. Budjettilaskelmia tehdessä on ollut osin huojentavaa huomata, kuin vähän oikeasti tarvitsen.



Niin että näillä mennään ja nautitaan lahjatulppaaneista nyt, kun ne vielä kukoistavat.

Miten teillä, arvoisat lukijat, säästetään arjessa?

16 kommenttia:

  1. Kyllä se tuo ruoka on, missä ne parhaat säästöt pitkässä juoksussa tulee. Joskus kun vähän varauduin huonompiin aikoihin, peruin kaikki lehtitilaukset ja ajattelin, että jos oikein tekee mieli, ostan sitten irtonumeron.

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon kanssa ruuan ja esim. ulkona syömisen olevan meidän taloudessa yksi suurimpia "tuhlauskohteita", joten sieltä on mahdollista myös säästää, kuitenkaan ruuan laadusta ja mausta tinkimättä.

      Poista
  2. Hih, tässä juuri syön kaurapuuroa ja mustikoita, itsekerättyjä ;) Autoilua olen vähentänyt, yhdistän samaan kiertueeseen kaikki mahdolliset asiat, mutta silti harmittaa ettei perheemme syrjäseudulla pärjää yhdellä autolla kun kuskattavia riittää. En osta päivämäärän vuoksi alennettua ruokaa mutta muuten yritän tehdä ruuan joka riittää useammaksi kerraksi. Sekään ei aina onnistu kun lukioikäisen ruokahalu on mitä on :D
    No mutta olenpahan ainakin yrittänyt, säästää ;)
    T. Äiti-ihminen Etelä-Savosta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaurapuuro on ihan parasta ja kuulunut mun vakioaamiaisiin jo pitkään! :)

      Poista
  3. Ihan samalla tavalla :) Turha on kovin turhaa, eikä oikein ole mitään järkeäkään heitellä rahaa sinne tänne. Siitä tulee ajan mittaan yllättävän iso keko. Eikös vaan olekin samalla todella vapauttavaa, kun tajuaa miten vähän oikeasti tarvitsee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on! Ja jää aikaa keskittyä oikeasti tärkeisiin asioihin (tai vaikka kirjan lukemiseen) kun kaikki nettishoppailu on nounou ;)

      Poista
  4. Lehdet luetaan läppärillä, kirjat haetaan kirjastosta. Ruokaa meillä tehdään vain viikonloppuisin ja paljon käytetään päivämääräalennettuja raaka-aineita - kun ne käytetään kuitenkin heti. Ruoka tehdään itse, ei valmiita eineksiä. Vaatteita tarvitsen yllättävän vähän kun töissä on vaatteet työantajalta. Tiukan paikan tullen huomaa, miten vähällä pärjää, tulevaa muuttoa silmällä pitäen olen vähentänyt tavaraa muutenkin. Se on oikeasti vapauttavaa, kuten Tarukin totesi!
    t:Tiitiäinen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoja juttuja täälläkin. Anoppi kierrättää lukemansa akkainlehdet minulle ja hesarikin tulee nykyään vaan sähköisenä, kun huomattiin ettei sen lukemiseen ole KOSKAAN aikaa vaan se päätyi yleensä suoraan lehtikeräykseen. Ja lehtikeräyslaatikosta käyn taas nykyään nappaamassa naapureiden hesarit Torpalle sytykkeeksi ;)

      Poista
  5. Täällä on kanssa tiukat ajat käsillä, kun meitsi on äippälomalla. Asuntolaina vie niin suuren osan meidän tuloista, että ylimääräiseen ei jää rahaa. Tulevan vuoden aikana vaatteet hommataan kirpparilta (ainakin omat) ja ruokaa pyrin tekemään mahdollisimman edullisesti - laatikkoja ja keittoja, joista riittää syötävää moneksi päiväksi. Niin ja aamuisin on siirrytty leivän sijaan syömään kaurapuuroa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laatikoita ja keittoja kokkailen minäkin paljon, niitä on helppo pakastaa valmiina annoksina. Ja kuten yllä jo totesinkin, kaurapuuro on ihan parasta! Kun tuunaa sen marjoilla, siemenillä ja pähkinöillä, ei mitään leipää edes kaipaa. Myös vauvojen pilttipurkit (kuitenkin vaan ne marja/hedelmäjutut...) ovat usein ostoslistalla kun niitä on helppo syödä puuron/jugurtin kera :D

      Poista
  6. Ostan aina punaisella lapulla, mikäli vain löytyy, sen mukaan mietin päivän ruokiakin. Säästämme aika paljon mm. lihassa ja marjoissa, jotka tulee suoraan metsästä. Me olemme kitkutelleet yhdellä palkalla vuosia, nyt keväällä tulee muutos työni myötä, mutta eiköhän samalla linjalla mennä. Me pihistelemme, mutta silloin tällöin taas tulee panostettua johonkin kunnolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistelinkin, että teillä metsästetään. Se on kyllä ihan kadehdittavan hieno juttu! Marjoja on meilläkin pakastin täynnä, katsotaan jos joskus toinen meistä innostuu vielä sen metsästysluvan suorittamaan, siitä ollaan puhuttu ns. puolitosissaan.

      Poista
  7. Meillä köyhyys tuntuu olevan vakio. Joskus jo mietimme onko meillä joku kirous päällä. Aina jos jompi kumpi uhkaa saada pari ylimääräistä satasta, hajoaa auto, sairastuu koira tai räjähtää vesipumppu. Pari viimeistä kesää on mennyt melkein pilalle murehtiessa, mutta olen tosiaan oppinut luopumaan vaateostoksita, sisustusliikkeistä, matkoista, turhista meikeistä ja kosmetiikasta ja ravintolaruuista. Syrjäisempi sijainti on myös auttanut säästymään houkutuksilta. Tuntuu, että jo rautatieaseman läpi kävely tekee viidenkympin loven kukkaroon. Maalla ei ole mihin törsätä. Tänään kävin kampaajalla ekaa kertaa vuoteen ja se tuntui ihan kamalalta rahan haaskaukselta :D Viime kesänä yritin kääntää tiukat ajat jotenkin positiiviseksi ja oikeasti opettelin juttuja, jotka säästävät rahaa. Se oli oikeastaan mielenkiintoista. Ihan hassua miten edes jonkinlainen kasvimaa, sienestys ja marjastus oikeasti säästi varoja, kun ei ollut vaihtoehtoja. Nyt haluan laajentaa tiluksia ja ollaan aika paljon pohdittu sähkö- ja vesilaskua. Aurinkovoima kiinnostaisi kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin samanlaisia ajatuksia täälläkin! Pelkkä keskustaan meneminenkin on ahdistanut mua jo pitkään, tekisi mieli vaan pitää lompakosta kaksin käsin kiinni ja juosta silmät kiinni kaikkien houkutusten ohi. Ne kun ovat usein sellaisia, joita ilman on siihen saakka voinut elää ihan mainiosti. Ja pohdinnat aurinkovoimasta kiinnostavat kovasti joten postausta aiheesta odotellessa! :)

      Poista
    2. Aurinkovoiman selvittely on annettu basistin tehtäväksi, joten en kovin nopealla aikataululla odota selontekoa ;)

      Poista
    3. Hahhahah! Basistin vaimona ymmärrän NIIN hyvin ;)

      Poista