Kerro, kerro kuvastin...

...ken on Torpassa kaunehin!

Ei ainakaan se punatukkainen mörkö, joka sieltä peilistä yleensä aamuisin tuijottaa.

Koristeelliset kultareunuspeilit ovat aina viehättäneet mua. Tämän yksilön löysin antiikkiliikkeestä kohtuulliseen 40 € hintaan, ja tuvan seinällä oli juuri kuin sille tehty paikka, ruuvitkin edellisen omistajan jäljiltä valmiina.

Musta keraaminen sydän löytyi kirpparilta. Musta sydän tuntui... jotenkin omalta.

Haaveilen vielä samantyyppisestä mutta leveämmästä peilistä; mielikuvissani näen sen kruununa kaupunkikodin valmiiksi remontoidussa kylppärissä, musta-valkoisten laattojen ja tumman puun keskellä. Sitten tarvitaan enää se kylppäriremontti. Ja sitä ennen lottovoitto.
Haaveilu, onneksi edes se on ilmaista!

Arki.com

Tällä postauksella ei ole mitään tekemistä sisustamisen tai remppaamisen kanssa. Syystä, että millään asialla mun elämässä viimeisen 1,5 viikon aikana ei ole ollut mitään tekemistä sisustamisen tai remppaamisen kanssa. Itseasiassa mun elämällä on ollut viimeisen 1,5 viikon aikana hyvin vähän, jos ollenkaan, mitään tekemistä elämän kanssa. All work and no play makes Enne a dull girl.

Oikeasti, tykkään kyllä työstäni tosi paljon, mutta välillä on vaan ihan pirun raskasta handlata kymmeniä narunpäitä samaan aikaan ilman umpisolmuja, ja ajatella sen deadlainien ja vedosten rajaaman muodostelman keskellä vielä luovasti ja raikkaasti, tiedättekö, outside the box. Kun pää on täynnä lähinnä räntäsadettanakkikeittoakoirienkusetusta ja edellisten öiden liian vähän nukuttuja tunteja.

Olin viisas, ja vaihdoin muistivihkon A5-koosta A4:een. Vähemmän selaamista, enemmän työlistoja. Tänään näytin vihdoinkin vihreää valoa painolle klo 18:38, kotitoimistolta tosin, ja jo punkkulasi toisessa kädessä. Sen jälkeen poltin yhden tupakan ja tärisin.

MUTTA. Huomisesta alkaen onneksi viikon verran jotain ihan muuta.

Palmuja, valkoisia bleisereitä ja vaaleanpunaisia flamingoja... Joko arvaatte?