torstai 21. elokuuta 2014

Pa(i)t(s)ion paikka

Kuka hullu lähtee rakentamaan pihalleen patiota kesän kultahetkien jo livuttua viikkoja sitten ohitse? No me tietty. Siel on sit kiva istua ja fiilistellä räntäsateessa.

Jälleen kerran allekirjoitan sen jonkun viisaan ajatuksen, että vanhassa talossa (ja sen pihapiirissä) pitää asua vähintään vuosi ennenkuin lähtee tekemään mitään radikaaleja uudistuksia.

Se jos joku on niin elämän tosi ettei mikään.

Viime vuonna piha muistutti lähinnä viidakkoa, jonne oli vaikea sovittaa minkäänlaista logiikkaa, oleskelualueista puhumattakaan. Nyt kun on yhden vuodenkierron tuijotellut ja fiilistellyt paikkoja, kulmia ja neliöitä, tietää jo, missä kohtaa tiluksia aamukahvi maistuu maukkaimmalta ja minne ilta-aurinko helottaa koko arsenaalillaan. Piha-alue sai selkeämmät mittasuhteet aitaamisen jälkeen ja viidakon alta paljastui sammalpohjaista joutomaata, jossa ei viihdy kuin rikkaruohot ja nokkoset. Nurmikon kasvattaminen vaatisi koko alueen kääntämisen ylösalaisin (ja sit jotain istutushommia, joiden kohdalla käytän Punaisen Pihlajan toukokuussa lanseeraamaa termiä SIY (Screw It Yourself) joten päädyimme helpompaan: pihalle, omenapuun oksien alle, nousee patio.

Kyllä, just tohon se tulee. Huomatkaa myös nerokas cocktailpöytä, joka rakennettiin kaadetun kuusen kantoon, jonka keskelle porattiin aurinkovarjon mentävä reikä. 

Viime viikonloppuna aloitettiin maan tasoitushommat, ja mitä syvemmälle lapio kaivautui, sitä enemmän eristevillaa ja puolimätää kuitulevyä nousi päivänvaloon. Oikeasti, mitä hittoa?? Mikä jäätävä ajatus onkaan ollut aikoinaan kaivaa ne maahan? Poissa silmistä, poissa mielestä? En enää ylläty, vaikka sieltä seuraavaksi nousisi luita ja pääkalloja...(Ja mielellään, jos saa toivoa, tukkukaupalla jotain verirahoja, kiitos. Tässä konkurssissa kolikotkin käy.)

Tulevan pation paikalla on ollut juhannuspippaloista lähtien hätäpaviljonki (Biltemasta, 40 €) koska todettiin, että kymmenen henkilöä mahtuu melko heikosti vesisateella kolmen neliön kasvihuoneeseen istumaan. (Toukokuussa vietettiin ensimmäiset pihajuhlat pienemmällä porukalla, kaatosateen pakoittamana viihtyisästi kasvihuoneessa. Tulipahan sillekin jotain hyötykäyttöä.)


Paviljongissa majailee pihakirpparilta kesällä raahaamani rottinkiset kalusteet. Ja yleensä myös pari nelijalkaista, joille auki kaivettu savimaa on ollut mieluisan viileä lepuutuspaikka helteillä. (Josta ne sitten multaisina ja pölyisinä siirtyvät yleensä suoraan meidän alkovin lakanoihin jatkamaan uniaan.)


Jos mä oikein viritän mielikuvitukseni äärimmilleen, niin näen jo miten hieno siitä tulee!

(Ja älkää edes kysykö, miten se kattoremppa etenee. Katsokaa ulos ikkunasta, ei etene. Paitsio. Kiitos vaan Murphy ja Esteri ja sen ahteri.)

12 kommenttia:

  1. Jep jep, mielikuvitus on paras ase. Joskus on vaan vähän vaikea esimerkiksi vieraille esitellä se oma visio. Tulee sääliviä katseita. Niin ja siis vaikka maa ei nyt teillä kasva nurmikkoa, niin se saattaa lähteä siitä paranemaan leikkaamisen myötä. Tai ainakin juolavehnä voi lisääntyä ja sehän on ihan ruohon näköistä :D Ainakin meillä on parilla pihalla käynyt näin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa kohtaa piha on kovin epätasainen ja täynnä kiviä, joten ruohonleikkurin kanssa siihen ei ole asiaa. Viikatteella on raivattu pahimpia kasvustoja. Jotain perusparannushoitoa sille pitää kyllä keksiä...

      Poista
  2. Jonkin toisen blogin kautta tulla tupsahdin tänne blogiisi kurkistelemaan ja tykästyinpäs sitten samantien mukavaan kerrontaasi ja operaatioihinne :)

    Teidän piha on ainakin hyvin eristetty, kun villat ja kaikki maaperässä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset Marika ja tervetuloa toistekin! :)

      Poista
  3. Niin totta: vähintään vuosi tarvitaan tontin mittasuhteiden ja vahvuuksien hahmottamiseen! Patiosta tulee varmasti ihana ja käyttökelpoisen tilan tekeminen ulkosalle on mielestäni tosi fiksua, ulkona sitä kuitenkin paljon ollaan tällaisissa vanhoissa pihapiireissä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta, ulkona tulee oleskeltua aina kun se vaan säiden puolesta on mahdollista ja sisällä istumisesta aurinkoisella ilmalla tulee suorastaan huono omatunto. Salaa odotan syyssateita ja pimeyttä, jonka verukkeella voi puuhailla sisällä - ja ihan puhtaasti vaan lorvailla sohvalla :)

      Poista
  4. Ihana rytölä, ihan presiis kuten täälläkin!! ;DD Olen ihan fiiliksissä tästä postauksesta, niin tuttua kuratassuineen kaikkineen!

    Hyvä siitä tulee. Ja alueiden takaisinvaltaus on niin palkitsevaa. Hitsi, mikä voittajafiilis aina kun saa jonkun nurkan vallattua takaisin.

    Ps. meiltä on löytynyt verirahoja. Yksi hieman arvokkaampikin kolikko.
    Ps2. se oli niin hapettunut, että sitä ei voi myydä. Pah ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rytölä, juuri oikea sana tätä kuvailemaan :D Ja on meiltä löytynyt maasta ja puskista kyllä yksi kännykkä, irtonaisia kenkiä, hyppykeppi (!) ja löytyipä keskeltä syreenipensasta myös pari villasukkia :D

      Poista
  5. Just nythän on oikein loistoaika rakennella kaikkea ensi kesää varten! Hyvä siitä tulee - minäkin ottaisin meille saunan taakse mielellään ison puupation, jossa voisi kärventää nahkaansa ja mitä niillä patioilla nyt kaikea voisikaan tehdä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saatiin jo soralasti pihaan ja pohjaan tuleva suojaharso ostettua, raportoin mikäli projekti vielä etenee ennen ensi kesää ;)

      Poista
  6. Ihana siitä tulee ja hyvin voin kuvitella uoean pation tuonne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kuin lamppu olisi syttynyt pään sisällä kun tajusin, että tuossahan on ihan täydellinen paikka patiolle!

      Poista