Makuuhuoneen kautta

Nähdessäni sen ensi kertaa tiesin; tämän minä haluan. 

Ja jos tämän saan, en enää koskaan kaipaa toisenlaista.

(Muistan ajatelleeni näin kerran aiemminkin; se oli silloin, kun tapasin mieheni.)

En osaa tarkalleen sanoa, mitä makuuhuoneessamme rakastan eniten. Valkoisen ja tummaksi petsatun puun liitto on vaan niin mielettömän kaunis. Valkoiset seinät ja lautalattia heijastavat hohtavaa valoa, niitä kehystävät puuraamit ja listat piirtävät huoneen ääriviivat esiin ja pitävät kokonaisuuden kasassa. Muistuu mieleen yöt japanilaisissa ryokan-majataloissa.

Makuuhuone on valtava, kuvat eivät oikein tee oikeutta mittasuhteille. Huoneen toisella puolella, harjakaton alla, on avohyllyt ja tangot vaatteille. Ne on tarkoitus häivyttää verhon taakse, sitä päivää odotellessa.

Vanhat huonekalut tuovat säröä viimeisteltyyn ilmeiseen (emme ota kunniaa remontista) ja taittavat liian itämaisuuden. Sängyn päähän löytyi puupenkki, joka odottaa päivää, jolloin minulla olisi aikaa hioa ja lakata se uuteen uskoon. Sängyn runko on tori.fi -löytö, siihen Porin Villa&Peitteeltä hankitut futonpatjat kenties vuoden (tai tulevien vuosien) parhain ostos.

Vanhat matkalaukut toimittavat toistaiseksi liinavaatekaapin virkaa. Syvennys on tarkkaan mitoitettu, joten tulevan liinakaapin tulee olla sekä mitoiltaan että ulkonäöltään just eikä melkein. Toistanko itseäni jos sanon, että ootellaan, ootellaan.

Kakluunista pitäisi purkaa sähkövastukset pois, jotta se pääsee alkuperäiseen tarkoitukseensa. Tämä tapahtuu toivottavasti ennen joulua. (Hah!)

Sitä odotellessa tyydyn vain hymyilemään typertyneenä ihastuksesta joka kerta, kun aamuisin avaan silmäni.