tiistai 7. maaliskuuta 2017

Sivellin käteen ja hommiin

Tarkoitukseni oli jo viime viikolla esitellä tarkemmin aikaansaannoksia Torpalla, mutta niin se vaan liki 1,5 viikkoa taas vierähti edellisestä. Toisaalta työrintamalla tapahtuu nyt niin riemastuttavia asioita, ettei haittaa, vaikka ne (toistaiseksi) vievät valtaosan hereillä viettämästäni ajasta. Sen verran uskallan paljastaa, että jos pari vuotta sitten vielä kuumeisesti pähkäilin, miten saisin töideni lakipisteen kallistumaan niin, että voisin viettää entistä enemmän aikaa maalla, niin nyt ollaan siinä tilanteessa jo hyvin, hyvin konkreettisesti.


Asiaan. 3,5 vuotta harkintaan, vajaa tunti toteutukseen. Siinä tunnusluvut ajalle, jonka tuvan muuriseinän maalaaminen säädylliseen kuntoon vaati. Siis kolme ja puoli vuotta tuijottelin tuskaisena kusenkeltaista seinää, kunnes eräänä päivänä tartuin siveltimeen ja maalasin sen. (Okei, maalaamista edelsi myös maalinostoreissu rautakauppaan, mutta tekosyitä, tekosyitä. On sitä rautakaupassakin vierailtu 3,5 vuoden aikana sen sata kertaa aiemminkin.) 



Kysyn vaan, että miten suuriksi ja hankaliksi asiat voivat pään sisällä paisua, kun niitä aina vaan lykkää eteenpäin? Jatkossa taidan toteuttaa tätä metodia muuallakin elämässä. En mieti liikaa, en suunnittele, en laske oikeaa ajoitusta tai planeettojen asentoa, vaan teen. Vähemmän pähkäilyä, enemmän tekemistä. Tartun niin sanotusti siveltimeen, ennen kuin ehdin edes päättää, huvittaako. 


Maaliksi valikoitui Tikkurilan superlateksi sen lämmönsieto-ominaisuuksien vuoksi ja sävyksi maitokahviin taittava Angora, koska halusin seinään hirsipinnan kanssa keskustelevan, lämpimän sävyn. Superlateksin lämmönkesto ei tosin ole aiemman kokeilun perusteella ihan vakuuttanut, puuhellasta paloi vanha tiilenpunainen maalipinnan läpi jo parin polttokerran jälkeen. Toisaalta takan muuriseinä ei lämpene ihan yhtä kuumaksi, joten katsotaan mitä tapahtuu. Nappasin maalikaupasta Tikkurilan Color Now -lehden mukaan, ja kotona sen sivuilta paljastui, että Angora on valittu vuoden 2017 väriksi. Hah, meikällä on ilmiselvä trendinenä.


Valkoinen (...) takka nousee nyt mielestäni kivasti taustasta esiin. Vielä Enää puuttuu katon maalaus, kattolistat, oviaukkojen reunuslistat ja kipinäsuoja. Toivon mukaan niiden kanssa ei haaveilla ihan yhtä pitkään. Seuraava haaste: sinkitty harmaa vai kuparinen kipinäsuoja?

6 kommenttia:

  1. No ehdottomasti kuparinen :)

    VastaaPoista
  2. Kuparinen. Väri sopii hyvin seinään.

    VastaaPoista
  3. No nyt on hieno! Huoneen seinät oli aiemmin keltaisella ja vaaleansinisellä maalattua lastulevyä. Takka oli sovitettu sisustukseen maalatuilla värilänteillä (kelt. ja v.sin), EI minun käsialaa! Pitkään minäkin mietin maalausta. Kiva,että se on nyt tehty!
    Terv entinen Mustilalainen
    Ps. Kuparinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päättelinkin, että nämä poikkitaiteelliset sävyvalinnat (!) ulottavat juurensa kauemmas talon historiaan. :) Kiitos Tuula kommentista, kiva että käyt lukemassa blogia!

      Poista
  4. Kiitos raatilaiset, kupari on ihan selvä valinta nyt kun näitä kuvia olen hetken tuijotellut, en edes tiedä miksi harkitsin sinkittyä... :D

    VastaaPoista