sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Haaveideni vuosi 2015

Jovelan Johanna valoitti blogissaan tulevaisuuden haaveitaan ja saman asian ympärillä ovat ajatukset myllertäneet ja poukkoilleet viime aikoina täälläkin.

Alkavan vuoden teemaksi ja samalla haaveiden yhteiseksi nimittäjäksi on kirkastunut hyvinvointi. Haluan voida paremmin niin kehon, mielen kuin sielunkin tasolla. Haluan löytää tasapainon niiden välille ja itseni sieltä keskeltä. Haluan olla enemmän tässä hetkessä ja läsnä - niin itselleni kuin ihmisille ympärilläni. En jatkuvasti murehtimassa menneitä tai huolehtimassa tulevasta. Haluan päästää irti kuluttavista riittämättömyyden ja epämääräisen tyytymättömyyden tunteista. Haluan löytää niiden tilalle asioita, joiden kautta pääsen toteuttamaan koko potentiaaliani ja jotka tekevät minut aidosti onnelliseksi ja hyvinvoivaksi. Haluan siivota elämästäni kaikki ylimääräiset aika- ja energiavarkaat, ja elää jatkossa aina vain yksinkertaisempaa ja täyteläisempää elämää, niin kaupungissa kuin maallakin.


Tämä haave vaatii toteutuakseen monia konkreettisia muutoksia. Olen piirrellyt suunnitelmia, aarrekarttoja ja aikajanoja muistivihkon sivut savuten, seuraavaksi on aika tarttua niistä tukevalla niskaotteella ja ravistella käyntiin. Vasta joululoman aikana olen oikeasti ymmärtänyt, kuinka henkisesti huonovointinen olen ollut koko syksyn ja kuinka se heijastuu myös sosiaalisuuteen, fyysiseen olotilaan ja jaksamiseen. Ja toisinpäin. Jos mikään muu ei olekaan varmaa, niin ainakin se, että näin ei voi jatkua.


Teen koulutustani vastaavaa, mielenkiintoista ja haastavaa työtä poikkeuksellisen mukavassa työyhteisössä. Pääsen tekemään sitä, missä olen oikeasti hyvä ja samalla kehittymään ja kasvamaan. Ja silti joskus tuntuu, että ne omat unelmat joutuvat aina väistymään taka-alalle ensimmäisenä kaiken muun tieltä. Että haluaisin luoda enemmän jotain omaa. Mitä se "oma" on, en ihan tarkalleen vielä tiedä, mutta ajatusten siemenet on jo istutettu ja toivottavasti ne lähtevät itämään ja kasvamaan haluamaani suuntaan. Pari konkreettisen tason ideaa on jo työstövaiheessa.

Blogilla on ollut tässä prosessissa merkittävä rooli, sen pitäminen on avannut minussa pitkään solmussa olleita luovuuslukkoja sekä kirjoittamisen että valokuvaamisen suhteen. Vahvistanut sellaista vaivatonta just do it-asennetta, sitä kun on usein itse suurin este oman luovuutensa virtaamiselle. Ja vaikka blogin pitämiseen kuluu paljon aikaa, vapauttaa se samalla ihan hurjan määrän luovaa energiaa. Haaveilen siis tuottavani Casa-X:ään jatkossa vielä enemmän ja monipuolisempaa sisältöä, intohimolla ja tekemisen ilolla! Ja kehittyväni samalla niin kirjoittajana kuin valokuvaajana.


Torpan suhteen haaveet ovat konkreettisempia ja monet niistä tulevat epäilemättä toteutumaankin alkavan vuoden aikana. Toivon peltikaton valmistuvan keväällä. Ja että saamme ullakon ja saunatuvan kunnostettua vierashuoneiksi juhannukseen mennessä. Ja että kesällä voimme pulahtaa pieneen lampeemme uimaan omalta laiturilta. Haaveissa siintää myös viimeistellyt sisätilat kattojen maalauksineen ja listoituksineen.

Haaveilen keväästä ja siitä hetkestä, kun voin upottaa sormet multaan ensimmäistä kertaa. Kesästä maalla, vihannesten kasvattamisesta ja poneista niityllä laiduntamassa. Sadonkorjuusta ja syksyisistä maastoreiteistä hevosen selässä. Talvestakin.
Ja tietenkin siitä, että saan jakaa kaiken sen yhdessä miehen, koirien ja ystävien kanssa, kaikki hyvinvoivina ja terveinä.

Alkovin ikkunassa haaveillaan lähinnä nakkipaketeista ja seuraavista päiväunista.
Tällaisia haaveita. Tekee hyvää kirjata niitä ihan konkreettisesti ylös ja tsekata muutaman kuukauden kuluttua väliaikatietoja siitä, missä mennään. Vastuu niiden toteutumisesta on kuitenkin hyvin pitkälle omissa käsissä. Kenties raportoin niiden etenemisestä jatkossa blogissakin myös muun kuin Torpan suhteen.

Haastan siis kaikki blogini lukijat kommentoimaan ja kertomaan omista haaveistaan vuodelle 2015!

tiistai 30. joulukuuta 2014

Mehikasvi gone wild

En ole mikään varsinainen hortonomi mitä sisäkasveihin tulee. Olen järjestelmällisesti tappanut jokaikisen viherkasvin, joka kanssani on samaan talouteen päätynyt. (Yhden rahapuun sain myös kerran muuttumaan punaiseksi. Melkoinen urotyö, jota en kuitenkaan kirjannut CV:seeni.) Siispä olenkin hieman hämmentynyt, että elokuussa ostamani mehikasvi on edelleen hengissä - ja varsin voimissaan. Asettelin sen joku aika sitten Torpan vetoisimpaan paikkaan keittiön ikkunan eteen (älkää kysykö miksi, en tiedä), ja toisin kuin emäntänsä, tämä kaveri nähtävästi tykkää kylmästä. Uutta vihreää (ei punaista! toim.huom.) versoa puskee hurjaan tahtiin.


Tunteeko joku teistä paremmin mehikasvien sielunelämää? Tekevätkö ne näin keskellä talvea? Onko kasvini normaali vai henkisesti vammautunut marginaalitapaus? Onko minulla vielä toivoa?

 Toisaalta, muistin juuri että äitini taisi Torpalla vieraillessaan antaa sille vettä muutama viikko sitten. Hmmm. HMMM.