Niin trendikästä kuin hetkessä eläminen nykyisin onkin, niin klapihommissa sillä ei pääse puusta pitkään. Aina pitäisi osata ajatella vähintään seuraavaan vuodenaikaan asti. Kun nyt kaadetaan tämä koivu, lämpenee sillä leivinuuni joulukinkkua varten. Saattaa ne klapit naapurin isännältäkin joskus loppua.
Nolottaa edes myöntää, mutta kun ensimmäiset puut kaatuivat torpan pihamaan reunalta, en ollut laisinkaan tullut ajatelleeksi että niiden pitää antaa myös kuivua. Vähintään puoli vuotta, mielummin pidempäänkin. Tai että terijoen salavalla saa lämmittää saunaa huomattavasti kauemmin kuin kuusella, sikäli jos siitä nyt edes on muuksi kuin liekkien ylläpitäjäksi. Tai että leivinuunissa poltetaan mieluiten vaan koivua.
Välillä hämmästelen, kuinka paljon olen torpan oston myötä oppinut, kuinka paljon imenyt itseeni uutta tietoa ja taitoa. Lähinnä yrityksen ja erehdyksen kautta, tosin ei ole huono tapa oppia sekään.
Ja miten mahtavalta tuntuu, kun halkokuorma lepää vihdoinkin ladossa, käyttötarkoituksensa mukaan omiksi pinoikseen kasattuna. Lihakset kipeytyy ja mieli vetreytyy tavalla, johon yksikään kuntosali ei tule pystymään.
Hih, onneksi on kirjoja joista voi lukea näitä asoita. Me opiskeltiin lämmittäminen ja puuhommelit paristakin opuksesta. Klapikirja ja Viri ja valkee on hyvät ;) Kuulin jälkikäteen että naapureilla oli kuulemma ollut hauskaa, kun toinen meistä oli koko viime kesän halkohommissa ja toinen takapuoli pystyssä kasvimaalla. Mä olen myös perinyt jotkut ihme geenit tuohon puuhommaan. Polttopuun keräämiseen tulee jotenkin himo ja olo on ihanan turvallinen kun liiterti on täynnä. Katson metsässä himoiten jokaista kaatunutta puuta ja mietin montako pesällistä tostakin sais.
VastaaPoistaHih, ihana :) Täällä kans toinen, joka on nyt parin viime vuoden aikana oppinut monia hyödyllisiä asioita ja taitoja, ja innostunut sellaisista asioista, mistä ei edes tiennyt voivansa innostua!
VastaaPoistaKun tähän muutettiin, en ollut ikinä lämmittänyt puulla minkäänlaista uunia. Isä näytti kerran, ja sen jälkeen olen ollut omasta mielestäni melkoinen mestari ;) Ollaan toki myös luettu ja haettu tietoa, sillä meilläkin on erilaisia uuneja. Ja kummasti kaikki tällaiset asiat vaan alkaa kiinnostamaan, kun on kyse siitä omasta talosta <3.
PoistaItse olen vuosia saanut miehen kaverina puita pinota, lähinnä mökin saunan lämmitystä varten. Nyt asia sai suuremmat mittasuhteet, kun muutettiin maalle. Kolmeen uuniin kuluu aika tavalla puuta ja siksi sitä pitää paljon olla liiterissä. Meillä siitä hyvä säkä, ettei tartte ostaa, miehen suvun metsästä saadaan puuta, mies ite hoitaa kaadosta pilkkomiseen ja minä olen yleensä se joka pinoaa. Ihan parasta terapiaa, niin henkistä kuin fyysistä!
VastaaPoistaHei ja tuolla salilla ei tarvitse trikoita, pt:tä tai toisiaan arvostelevia takapuolen kuvaajia.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaTulipa sellainen kanssahenkeyden fiilis! Yrityksen ja erehdyksen kautta täälläkin mennään ja ihan aina ei edes sitä erehdystä tule. Todellakin oppii jatkuvasti uutta, mutta luontevasti. uudet asiat ja tietoisuus vaan tulee ja välillä sitä sitten ajattelee aikaa ennen ja aikana nyt, miten moni asia on muuttunut.
VastaaPoistaKlapit <3 Mä en voi selän vuoksi niitä tehdä, mutta musta on tullut melkein sellainen Twin peaksin halonsilittelijätyyppi ;D Kova puuha teillä siellä on ollut, joten well done!