Puutarhuripäiväkirjat

Ennakko-odotuksista huolimatta en ole vielä(kään!) onnistunut näivettämään puutarhan satoa. Toki säännöllisellä kastelulla (olen viettänyt käytännössä koko alkukesän maalla) ja itseään pihtaavalla helteellä saattaa olla osansa asiassa.

Kasvihuoneessa rescue-tomaatit voivat pulleasti ja niitä on PALJON. (Tai siis paljon ja paljon, ainakin verrattuna viimevuotiseen kolmen tomaatin satoon...)

Kasvihuonekurkkukin kukoistaa. Viisaammat, kertokaa pitääkö tuolle kukinnalle tehdä jotain?

Loppusijoituspaikkaa odottavat kesäkurpitsan taimet sinnittelevät kaikissa keltaisen vihreän sävyissä. Kunhan pääsevät istutuslaatikkoon kunnon multaan niin uskon heidän toipuvan. *kop, kop* Rosmariini porskuttaa menemään onneksi lähes pyhällä hengellä, issekseen.

Mansikka-amppelista olen noukkinut päivittäin marjaa aamujogurtin sekaan. Njams!

Kasvihuoneen vieressä istutuslaatikoissa majailevat ruohosipuli, lehtipersilja, salottisipulit, rucola ja pinaatti, kaksi jälkimmäistä puskevat vasta alkuja pinnalle.

 Ruohosipulin kukinta yllätti puutarhurin. Onko se ihan normaalia?

Lipstikka taas... no ei edes puhuta siitä sen enempää. Lipstikkapensas kasvaa ihan kreisinä. Vaikka söisin koko kesän lipstikkakeittoa, silppuaisin sitä tuoreeltaan jokaiseen tekemääni ruokaan, kuivaisin lehtiä talteen, lahjoittaisin niitä sukulaisille, ystäville ja kylän joutomiehille, niin siitä jää silti todennäköisesti puolet käyttämättä.

Tein vanhoista autonrenkaista lisää istutuslaatikoita toisaalle ja retiiseillä on siellä ihan omat bileet menossa. Jälkimmäinen rengas odottaa vielä asukkaitaan. (Kenties lisää retiisiä?)

Noh, kaikki taimeni eivät kuitenkaan olleet yhtä onnekkaita. Kuten kuvasta näkyy, meille ei ole tänä vuonna tulossa keräkaalia kuin korkeintaan kaupan hyllystä.