IHAN KATOLLA(AN)

Osa teistä ehkä muistaakin, että meillä aloitettiin mittava kattoremppa viime syksynä. Torppamme katto on suloinen hannujakerttu-tiilikatto, sillä eroavaisuudella, että lähes alkuperäiskunnossaan olevassa tiilikatossa ei ole juurikaan mitään suloista kun miettii vedeneristävyyttä ja vuotokohtia.

Noh, asiat harvoin menevät niin kuin on suunniteltu, ja vielä vähemmän ne tekevät niin kattoremontin yhteydessä. Kävi ilmi, että katto on paikoitellen notkollaan useita senttejä. Niitä sitten korjaamaan. Tuli sateet, tuli remppamestarin (lähisukulainen) käsivamma, tuli talvi. Ajateltiin, että ehkä se vielä yhden talven, kun jo kerta 85 edellistä.

Tuli kevät, tuli uusi optimismi ja uudet suunnitelmat. Jos vaikka syksyksi.

(Mainitsinko jo, että asiat harvoin menevät niin kuin on suunniteltu?)

Ajattelimme kattomestarimme olevan ns. poissa pelistä ja pyysimme erään paikallisen tekijän mukaan projektiin. Hetken näytti jo hyvältä, kunnes hän ilmoitti (siinä vaiheessa, kun mitään ei ollut kuulunut_moneen_viikkoon_ja soittelimme perään) ettei ehdikään työmaalle enää tänä syksynä. Oli unohtanut ilmoittaa.

Niiiice.

Pyysimme myös tarjouksen eräältä paikalliselta rakennusfirmalta, mutta se ylitti budjettimme niin korkealentoisesti, ettei eteneminen heidän kanssaan tullut kysymykseenkään.

(Kaikki vähäänkään rakennushommista mitään tietävät tuttavamme ovat tukehtuneet nauruunsa hinnan kuullessaan, joten tämä ylihinnoittelu ei ole pelkästään oma tulkinta asiasta.)

Mutta nyt: siellä se käsi- ja selkävammainen lähisukulainen paiskoo oikomishommia menemään. Kunhan rimoitus on saatu oiottua ja aluskatteet kohdalleen, saamme ehkä peltityöt teetettyä eräällä toisella paikallisella toimijalla. (Siis ehkä ennen kuin sataa koko ajan vettä ja ihan saatanasti.)

Ystäväni, elämme jännittäviä aikoja.  

 Täältä määä tuun ja tonne pitäis päästä.

Samaan aikaan toisaalla: en saanut kyselyistäni huolimatta olla hyödyllinen kattorempan edistymisessä, joten purin turhautuneisuuteni torpan takaseinään. Ystäväni repi sieltä viidakoksi kasvaneet rikkaruohot ja käänsi maan ympäri jo aiemmin kesällä (<3) joten tehtäväkseni jäi tasoittaa maa, laittaa alusharsot paikoilleen ja kärrätä päälle soraa. Ja hitto, kyllähän sitä saikin kärrätä.

Hetkittäin teki mieli lyödä hanskat ns. tiskiin. (Ja myydä koko paska polttopuuksi jollekin hyväuskoiselle.)

Vaan valmista tuli, jumalaare. Nyt ei kuulkaa rikkaruohot enää mädätä meidän torpan takaseinää.

(Vaikka katto vuotaiskin, yyteet veisivät perheen toiselta aikuiselta työt ja maailma heittäis ihan perspyllyä, mitä se näyttää parhaillaan vahvasti tekevän.)