Pari viikkoa sitten se oli vasta aavistus iltojen kirpeydessä. Nyt, sateen hakatessa ikkunaan, tuntuu kuin kesästä olisi jo pieni ikuisuus.
Syksy on lohdullisella tapaa arkinen ja käytännöllinen, se ikään kuin järjestelee takaisin paikoilleen kaiken, minkä kesä levitteli ja viskoi ympäriinsä. Elokuun herättelemät energiat saavuttavat syyskuun myötä lakipisteensä - joka syksy tuntuu, kuin syntyisin uudelleen. Haukon henkeäni uusien ideoiden ja ajatusten pyörteessä, ne ovat samaan aikaan loistokkaita, pelokkaita, pakokauhuisen ihania, täysin vailla järkeä ja juuri siksi toteuttamiskelpoisia. Rakastan sitä tunnetta, kun saan tasaisesti tihenevään tahtiin raapustaa merkintöjä kalenterin -kyllä, tulisin hulluksi ilman paperikalenteria- vielä tyhjänä ammottaville sivuille. Kolmen viikon päähän kirjattu tapaaminen, olkoonkin hammaslääkäri, luo turvallisuuden tunnetta ja uskoa siihen, että kaikki menee loppujen lopuksi ihan hyvin.
Ja sitä uskoa tarvitaan tänä syksynä ehkä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Samaan aikaan ympäröivän maailman pahoinvointi tuntuu raskaana painona harteilla ja saa lähes jokaisen blogipostausidean ja kattoremonttihuolen tuntumaan epärelevantilta. Uutistulvan vyöryessä päälle on hetkiä, jolloin haluaisin vain kääriytyä iltojen pimeyteen kuin lämpimään vilttiin ja sulkea - niin verhojeni, blogini kuin ajatustenikin - ulkopuolelle yyteet, pakolaisvirrat, ääriliikkeet ja someraivot. Lienee turha mainita, että aika ristiriitaisten energiavirtojen pyörteessä uiskennellaan.
Sunnuntain lähes helteinen auringonpaiste tuntui ärsyttävältä huijaukselta -
mieleni on jo virittäytynyt villasukkien, syyssateiden ja punaviinin
taajuudelle. Siivosin kesän pois kuistilta ja kasvihuoneesta ja kuin vihjeestä, flunssa ilmoitteli illalla saapumisestaan. (Punaviiniä ei siihen hätään löytynyt, tilkka elojuhlista jäänyttä valkoviiniä kylläkin. Syksyllä vietetään myös viinipäiväntasausta, jolloin valkoinen vaihtuu virallisesti punaiseen.) Kesämekot ja kepeät hippikauhtanat kulkivat pyykkikassissa takaisin kaupunkiin, vielä aavistuksen savulta tuoksuen. Viikkasin ne pestyinä kaappiin odottamaan seuraavaa - jospa ensi kesänä niille löytyisi enemmän käyttöä.
Näin tiistainaamuun oli pakko tulla kertomaan, että ihastuin blogiisi uudestaan. Ai että mä tykkään sun tyylistä. Näin kuuden aikaan, kun kukaan muu talossa ei ole hereillä, on aikaa kahlata rauhassa lukemattomia ja LUKEMATTOMIA postauksia. Sinunkin kahlasin taas niin pitkälle että oltiin jälleen kesässä. No saipahan pienen tuulahduksen vielä kaukokaipuuna. Täälläkin syksy on tullut ryminällä. Viime viikonloppu oli kyllä huikea "syyspäivä". Aurinko todella huijaa ja kiusaa. Ja mitä ihmettä se on jo taas luvannut viikonlopuksi. Ja mitä bloggaamiseen tulee, allekirjoitan. Ehkä pidän itse omaa blogiani juurikin pakopaikkana maailman kurjuudelta. Aurinkoiset päivät ja nauravat suut muistuttavat siitä, että kaikki on hyvin edes hetken jossain päin maailmaa. Mutta kiitos ihanasta inspiraatiosta! Minua ihan harmittaa, kun arki vie niin, että ei ole aikaa kirjoitella tai saati lukea blogeja, niin harmittaa. Huonon päivän saa usein pelastettua lukemalla vaikka villasukista ja punaviineistä. Ihanaa viikkoa sinulle !
VastaaPoistaKiitos Suveliina, tämä kommentti vetää ihan sanattomaksi. <3 Kaunista syksyä!
PoistaRakastan tätä vuodenaikaa! Pimeitä iltoja, villasukkia ja takkatulta!
VastaaPoistaViinini pysyy valkoisena syksyisinkin...punviini laukaisee migreenin..:)
Auts, migreeni on kyllä inha riesa. Oma on onneksi pysynyt kurissa viime vuodet, punaviinistä huolimatta :)
PoistaMinusta on syksy tuntunut juurikin tuolta samalta - ensimmäistä kertaa ehkä ikinä, aiemmat syksyt ovat ehkä jossain määrin ahdistaneet, mutta nyt sellaisesta ei ole ollut tietoakaan. Myös paperikalenterin otin hiljakkoin ahkeraan käyttöön, kesän ajaksi se oli jäänyt ihan oman onnensa nojaan. Tulee juurikin turvallinen olo, kun sitä vilkaistessa näkee kaiken heinänhauista joogatunteihin kirjattuna ylös.
VastaaPoistaJa olipa taas muutenkin tämän postauksen ajatukset ihan samoilla radoilla omieni kanssa, taas kerran. Vielä ku sitä punkkua saisi lipittää! :P
Millonkas teillä on la jos saa udella? :)
PoistaInhoan syksyä, mutta kylläpä sinun kuvasi saavat sen näyttämään kauniilta!
VastaaPoistaIso kiitos, Susanna!
PoistaNiin kauniisti kirjoitettu, ah! <3 Minä kyllä nautin syksystä joka vuosi aina yhtä paljon, myös nytkin. Ihanaa aikaa! Tästä eteenpäin loppuvuosi onkin yhtä ihanaa ajanjaksoa vaan putkeen :) nimimerkillä "hullu joulumuori"
VastaaPoistaNjoo, jos tiputetaan sieltä välistä ne pahimmat räntäsateet ;) Mä taidan olla enemmänkin sellainen "hullu kekri/halloween-muori" :D
PoistaHienosti kirjoitettu, taas kerran! Minäkin olen syksyn tullen jopa maanisen innostunut kaikesta tekemisestä, on se jännä juttu :)
VastaaPoistaKiitos kaunis! Ehkä syksyn tuntuminen uudelta alulta on jonnekin geeniperimään tai ainakin syvälle tiedostamattoman mielen sopukoihin upotettu juttu, vanhan pakanakansan vuosi kun alkoi aina syksyisin satokauden päättyessä.
PoistaSamat fiilikset - Ympäröivän maailman pahoinvointi tuntuu jo liian raskaalta taakalta kuormaan. Olen kiitellyt itseäni, että suljin henkkoht Facebookini reilu vuosi sitten, koska voin vain kuvitella sen tykityksen määrän mitä esimerkiksi siellä pyörii. Ymmärrettävää toki, mutta juuri nyt liian raskasta, ikävä kyllä.
VastaaPoistaPaljon pieniä iloja ja hyvää syksyyn Enne <3
Olen itsekin miettinyt tuota fb-tilin sulkemista, mutta en raaski kun se on kuitenkin niin kätevä kanava yhteydenpitoon kavereitten kanssa. Ehkä jotain rajoituksia voisi tehdä ;)
PoistaKiitos Taru ja todellakin samoin sinne!
Samat fiilikset! Tänä syksynä tosin ne ympäriviskotut ei meinaa järjestyä paikoilleen. Liian monta muuttujaa.
VastaaPoistaKerron sulle taas - mä tykkään sun tavasta kirjoittaa. Taitava!
Terkut! Nähtöiskö jonain kirpeänä iltana punaviinilasillisen merkeissä? Kuullaan.
Voi kiitos ihana! Ja ehdottomasti nähdään, nyt onkin jo aika sopia kalenteriin punaviinitreffejä ainaisten luento- ja tenttipäivien sijasta!
Poista