maanantai 3. lokakuuta 2016

Ensimmäinen

Olen jo pitkään miettinyt, miten aloittaisin kertomuksen uudesta kodista, uudessa kaupungissa. Voisin kertoa raastavista kesäkuukausista, kun möimme yhtä, ostimme toista ja remontoimme kolmatta. Kun pakkasimme, siivosimme, purimme ja ajoimme Helsingin ja Hämeenlinnan väliä valehtelematta kymmeniä kertoja parissa viikossa. Kun punnersimme pesukoneen muuttoautoon ylimääräisen lihasvoiman avulla vain huomataksemme 100 kilometriä myöhemmin, että se on 1,5 cm liian leveä uuteen kylpyhuoneeseen.

Kun ensimmäinen kuorma oli vihdoinkin uudessa kodissa ja vanhan ovi suljettu viimeistä kertaa.



Siitä hetkestä, kun poistin kännykän kirjanmerkeistä HSL:n reittisovelluksen, astuin uuden kodin pihaportista ulos koirien kanssa ja käännyin kaikista vastaantulevista risteyksistä ensimmäistä kertaa.

Hiljalleen alamme sopeutumaan taloon ja mahtumaan uuden kodin mittasuhteisiin. Tiedän, mihin keittiön kaapinoveen suurimmalla varmuudella lyön pääni. (Hitto ne on korkealla aiempaan verrattuna!) Muistan pimeässä reitin yläkerran aulan läpi vessaan. Olen jo tottunut makuuhuoneen ikkunan alta kulkevan kadun satunnaisiin ääniin ja tapaan, jolla vanha talo natisee ja huokailee.



Keskeneräistä on edelleen paljon; makuuhuoneessa lainehtii pyykki- ja vaatemeri, koska sopivaa liinavaatekaappia ja lipastoa ei ole vielä löytynyt. Jo asuntoa ostaessa päätimme, että tähän kotiin ei tule väliaikaisratkaisuja tai mitään "ihan kivaa". Maltan kärsivällisesti vaikka vuoden, että juuri oikean kokoinen, vanha ja puinen liinavaatekaappi löytyy. Kenties se odottaa meitä jo seuraavalla kirpparilla.



Ensimmäiset viikot olimme kuin turisteja uudessa kaupungissa. Miehen kesäloman vuoksi raivasin itsekin kalenteriin muutamia päiviä ylimääräistä aikaa, ja kävimme ulkona lounaalla, kaupungilla kävelemässä ja nähtävyyksiä katsomassa. Tiedättehän, kaikkea sitä, mitä vieraassa kaupungissa tehdään.

(Minulle Hämeenlinna oli toki entuudestaan tuttu, joskin hyvin erilainen kuin 90-luvulla, jolloin viimeksi täällä vietin aikaani. Pidän hurjasti siitä, millaiseksi kaupungin profiili on muuttunut.)

Muutto kaupunkiin, josta ei tunne ketään, tuntuu samaan aikaan jännittävältä, virkistävältä ja vapauttavalta. Tuntuu, kuin voisin määritellä uudelleen sen, kuka olen, mitä teen ja mitä haluan. Toki sopeutuminen hieman jännittää; miten arki asettuu aloilleen, tulevatko ystävät kylään, tapaammeko kenties uusia? Milloin astumme ulkopuolisuuden rajan yli, milloin sanon ensi kertaa olevani hämeenlinnalainen, sivulauseessa huolettoman luontevasti?

Tämä kaupunki on jo piirtänyt monia muistijälkiä minuun.
Hiljalleen, kortteli korttelilta, olen itsekin levitellyt omaa karttaani sen kaduille. 

Tätä puistorinnettä pitkin nousemme aamuisin koirien kanssa; katsomme korkealta kaupungin yli, linnan tornien läpi aina sen toiselle laidalle saakka. 
Tuon kulmauksen takaa löytyvät kaupungin mehevimmät korvapuustit. 
Tuota rantaa pitkin kulkee nopein ja kaunein reitti joogatunnille. 
Ja tuon vaahteran takaa häämöttää se eräs keltainen talo; kotimme. 


28 kommenttia:

  1. Oi, todella tuttuja tuntemuksia! Me muutettiin viime vuonna toiseen kaupunkiin. Jo itse muutto oli todellakin aikamoista, rakentamisen loppusuorat siinä meneillään samaan aikaan ja monta muutakin haastetta päällä. Mutta siitä selvittiin :-) Nyt, reilun vuoden jälkeen minulla alkaa olla jo ihan kodikas olo tässä kaupungissa, en enää tarvitse navigaattoria liikkumiseen, ja muutenkin jonkinlainen kotiseuturakkaus on syttynyt :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogi on kyllä hyvä keino tallentaa näitä fiiliksiä ja muistoja ylös, ehkä vuoden päästä palaan tähänkin postaukseen ja ajattelen, miten paljon asiat ovat muuttuneet.

      Poista
  2. Ihana tarina uudesta ja tuntemattomasta :) Kaikkea hyvää kauniiseen kotiin ja tervetuloa tänne Kanta-Hämeeseen! Minä kävin 12-vuoden kiertomatkalla ympäri Suomen vain palatakseni takaisin nuoruusvuosien kaupunkiin! Nyt kotini on yli sata vuotta vanha hirsitalo, josta aikaisemmin en edes uskaltanut haaveilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olen itse naapurikunnasta kotoisin ja asuin pääkaupunkiseudulla 17 vuotta ennen "paluumuuttoa". Paljon on kyllä Hämpton muuttunut vuosien mittaan (hyvä niin) ja toistaiseksi pelkästään hyvillä fiiliksillä olen kotiin paluusta. :)

      Poista
  3. Aivan ihanalta näyttää uusi kotinne...Onnea valtavasti♥♥

    VastaaPoista
  4. Onnea uuteen kotiin ja kotikaupunkiin! Kun me muutettiin 5,5 v sitten täysin uudelle paikkakunnalle, oli se myös meille sellainen virkistävä uuden alku. Suurin muutos oli toki kaupungista umpiböndelle muuttaminen, ei niinkään se paikkakunnan vaihto. En muista missä vaiheessa se lopullinen kotiutuminen kävi, mutta kyllä ainakin nyt ollaan ihan kotonamme täällä, kiitos ihanien kyläläisten!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Meillä tuo maalaistuminen on tapahtunut "pehmeän laskun" kautta jo kolmen vuoden ajan. Edelleen voidaan nauttia myös kaupunkielämän annista, nyt vaan kodit paljon lähempänä toisiaan. (Ja totta puhuen Helsinki, ei niinkään kaupunkiasuminen, oli se, mikä tässä yhtälössä ahdisti eniten.)

      Poista
  5. Onnea, onnea ja onnea! Minusta Hämeenlinna on aina vaikuttanut tosi symppis paikalta. Itse juuri arvon uskaltaako tuollaista muutosta tehdä yksin. Nyt olisi mahis siirtyä minne päin Suomea tahansa. Tuntuu vaan pelottavalta kun ei voisi välttämättä soittaa ketään avuksi koirien ksnssa jos päivä venyy tai kuskaamaan lääkäriin jos omat jalat ei kanna. Toisaalta rahat riittäisivät vaikka millaiseen mökkiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kuules, tervetuloa Hämeenlinnaan! Tunnissa stadiin ja hinnat reippaasti alle pääkaupunkiseudun, samalla rahalla saisit täältä jo pienen kartanon :D

      Poista
  6. Niin tuttuja tuntemuksia. Teimme ihan samanlaisen päätöksen kuin te, että mitään väliaikaisratkaisuja ei uuteen kotiin hankita, vaan annetaan vaikka kaiken olla vähän siellä sun täällä siihen asti, kunnes löydetään sellaiset huonekalut ja ratkaisut, jotka oikeasti halutaan. Päässä junnaa koko ajan sanonta "mikään ei ole niin pysyvää, kuin väliaikaisratkaisu". Huh, kiitos tästä postauksesta, jonkinlainen toiveikas kipinä syttyi siihen, että ehkä mekin ihan oikeasti päästään vielä joskus sinne uuteen kotiin oikeasti muuttamaankin :D Innolla odotan, mitä taikoja saat aikaan tuossa teidän uudessa, aivan ihanassa kodissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillähän etenee siellä hommat ihan vauhdilla mitä olen seurannut! Meillä on edelleen yksi kuistillinen niitä aiempia väliaikaisratkaisuja, joista yritän nyt hankkiutua eroon nettikirppareilla...käy työstä sekin. Tsemppiä!

      Poista
  7. Onnea uuteen kotiin!! Kyl sää niin paljon kauniisti kirjoitit jopa siitä muuttohelvetistä :) niin paljon samoissa tunnelmissa eletään, vaikka kaupunki ei vaihtunut, kuin väliaikaisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiitosta vaan ja tsemppiä sinnekin! Muutto tuntuu olevan käynnissä nyt melkein joka blogissa, jota lueskelen :D

      Poista
  8. Uusi kotinne näyttää niin sympaattiselta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, sitä se onkin, kaikesta keskeneräisyydestä huolimatta! :)

      Poista
  9. Kyllä olitte rohkeita!Näyttää niiin hyvältä nyt,onnea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko olla rohkea silloin, kun vaakakupin toisella puolella uhkaa ahdistus ja paikoilleen jäämisen pelko. Kiitos kauniista sanoista!

      Poista
  10. Onnea uuteen kotiin! Ihana tunnelma välittyy kuvistasi, laita lisää.

    VastaaPoista
  11. Todella kauniilta näyttää teidän uusi koti! Ja tuntemukset kuulostavat varsin tutuilta, muutimme myös n. kuukausi sitten uuteen kaupunkiin jossa olimme aiemmin vain käyneet muutamia kertoja. Vielä tarvitaan navigaattoria siirtymisiin ja paljon, paljon Googlea :).
    Niin ja vaatekaapittomuus on tuttua myöskin, samassa tilanteessa ollaan ja makuuhuoneisiin ei oikeastaan mahdu edes sisälle, kun kaikki tekstiilit lojuvat ympäriinsä. Ihanaa syksyä teille uusiin kuvioihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja onnea uudesta kodista! Tällä hetkellä stressaa eniten talvitakit ja villapaidat, jotka ilmojen viilentymisen myötä pitäisi kaivaa jostakin esiin. Vielä kun tietäisi, että mistä! :D

      Poista
  12. Ihana postaus, miten hyvin puetkaan sanoiksi uuden haltuunoton ja uteliaanpelokkaan tunteen sen edessä. Kaikkea hyvää teille uuteen kotiin! Muuten, miltä vuodelta tai vuosikymmenltä talonne on? Onko 1920-luvulta? Tutkailen juuri kaikkia mahdollisia ikkunamalleja, koska meillä on remppa edessä ja pohdinnassa talomme ikkunoiden yhtenäistäminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos aivan ihanasta kommentistasi <3 Talo on vm. 1928, ja ikkunat alkuperäiset. Tykkään kyllä ihan hurjasti!

      Poista
  13. Kauniisti kuvailtuja ajatuksia uudesta kotikaupungista ja kodista, melkein itselläkin tuli jännitys mahanpohjaan, kun muistoja tulvahti mielen. Noihin asioihin liittyy niin voimakkaita tunnemuistoja, ettei niitä voi verrata oikein mihinkään. Monenlaisia vastaavia pieniä juttuja on jäänyt itelläkin elävästi mieleen, kuten vaikka se kun on ekaa yötä uudessa kodissa ja ei malta mennä nukkumaan, ja yöllä hipsuttelee ensimmäisen kerran avojaloin uudella puulattialla. Vahvoja muistoja ja tunteita, joita ei varmasti helpolla unohda.

    Se on myös aika ihanaa, että on tullut asuttua muutama vuosi siellä ja muutama tuolla ja pari täällä, niin on useampia kotoisia kaupunkeja, joihin on aina yhtä kiva palata käymään.

    VastaaPoista
  14. Kiva kuulla pitkästä aikaa sinusta. Teillä tulee niin ihana koti, sen uskon. Kävin just Hämeenlinnassa kirpparilla kun olin matkalla Helsingistä Ouluun, kivalta kaupungilta näytti.

    VastaaPoista
  15. Onnea uuteen kotiin ja uuteen kotikaupunkiin! Uskon että viihdytte oikein hyvin. Hämeenlinnassa on erittäin hyviä kirpputoreja joissa mielelläni vierailen. Mutta niistä varmaan olitkin jo tietoinen.
    Meilläkin taitaa olla edessä muutto uudelle paikkakunnalle joten voin hyvin samaistua fiiliksiin. Edellisestä omasta muutosta toiseen kaupunkiin onkin jo yli 25 vuotta aikaa.

    VastaaPoista
  16. "...olen itsekin levitellyt omaa karttaani sen kaduille." !!!!! Niin ihanasti sanottu. Taas jälleen kerran oot osannut laittaa sanat niin, että niitä lukieassa tuntuu se ilon läikähdys ja pala kurkussa. Sain tunnelmasta kiinni.

    Oon tosi iloinen teidän puolesta. Saahan pian tulla käymään? Joku kerta, kun ei vaan kiireellä aja kaupungin ohi ja hotki mennessään sitä ihanaa nepalilaista siitä sisäpihan paikasta.

    VastaaPoista