maanantai 18. marraskuuta 2013

Einon opissa

Lauantaina lähimetsästä kuului laukauksia ja rytinää siihen malliin, että maanomistajina voinemme kai odotella kutsua hirvipeijaisiin. Ja tuli kutsua tai ei, aion kerätä rohkeuteni ja kysellä paikalliselta metsästysyhdistykseltä mahdollisuutta ostaa hirvenlihaa. Hirvenpaisti ja leivinuuni ne yhteen soppii!

Metsässä rytisi sunnuntainakin, tällä kertaa hieman eri syystä. Torpalla vietettiin aikaa hyvin autenttisissa tunnelmissa, kun Eino tuli ja puhalsi meiltä sähköt nurin.

Allekirjoittaneen statuspäivitys facebookissa (hetkeä ennen kuin Eino vei myös puhelin- ja nettiyhteydet):
"Metsä ympärillä heiluu ja nojailee päälle kuin kolmen promillen humalassa oleva lähentelijä baarissa. Sillä erotuksella, että tähän ei taida napakka litsari auttaa. Vähän pelottavaa."

Hetken neuvottelun jälkeen päätimme olla uhmaamatta myrskytuulia maanteillä ja jäädä Torpalle vielä yhdeksi yöksi odottelemaan, josko sähköt palaisivat ja saisimme ylläpitosähkön ja vesipumpun tilanteen tarkastettua. Sähkökatkon mahdollisuutta emme rehellisesti sanottuna olleet edes ajatelleet kuin kevyenä heittona kesä-yössä, joten tilanne tuli jokseenkin puskista. 



Aluksi haimme pari ämpärillistä vettä kaivolta (josta siis normaalisti tulee vesi sisään vesipumpun avulla) ruuanlaittoa, vessan huuhtelua ja käsienpesua varten. Valoa riitti tässä vaiheessa vielä parin tunnin verran, joten haimme myös tuvan täyteen polttopuuta ja ns. sytkyjä. Talouden fikkarit aseteltiin joka huoneeseen käden ulottuviin. Pakastimessa oli pari kiloa lohta, katkarapuja, piirakkapohja ja jääkaapissa reilusti kermaa, juustoa ja juureksia, joten illan menu oli sillä selvä. Pilkoin juurekset valmiiksi, kun vielä päivänvaloa riitti, ja sytytimme puuhellaan tulen. Jossain vaiheessa siirsimme jääkaapista herkemmät ruoka-aineet muovikassissa kuistille, jossa ne säilyisivät hyvin +3 C lämmössä. 

Tässä kohtaa totesimme, että Torpan kynttilävarastot kaipaavat akuutisti täydennystä. Ja että joulupukin lahjalistalle voisi lisätä yhden aggregaatin.


Pimeyden laskeutuminen jännitti ihan uudella tavalla; nyt olisi sitten oikeasti ihan tosi pimeää muutaman hassun kynttilän varassa. Hain kuistilta pari lyhtyä ja kaikkien paloturvallisuussääntöjen vastaisesti poltettiin ulkokäyttöön tarkoitettuja lyhtykynttilöitä sisätiloissa. Lohikeitto valmistui puuhellalla kynttilänvalossa. Äiti soitteli tilannetietoja kunnes kännykän akku piippasi henkihieverissä. Sen olisi toki voinut käydä autossa lataamassa mutta en uskaltanut jaksanut. Jatkossa voisi olla viisasta pitää känny latauksessa, kaiken varalta.

Olen aika touhukas luonne, enkä oikein osaa olla paikoillani tai tekemättä mitään. Siksi vastoin tahtoa pimenevä tupa tuntuikin aluksi aika ahdistavalta ajatukselta; eihän täällä näe tehdä mitään! Koirien ulkoilutusta varten Torpalle on ostettu otsalamppu, jonka valossa sitten makoilimme alkovissa ja luimme miehen lapsuudenkodista raahattuja vanhoja sarjakuvalehtiä. Se oli kieltämättä jotenkin herttaista koirien kuorsatessa jaloissa, ja lopulta kävi niin, että minä, joka en koskaan nuku päiväunia, vetelin sikeästi zetaa parin tunnin ajan. Elimistö ilmeisesti kuvitteli yön saapuneen. Käytettiin koirat pissalenkillä, ja täysikuu valaisi tiet niin, ettei otsalamppua edes tarvittu.

Sähköt palasivat n. klo 20 yli kuuden tunnin katkoksen jälkeen. Niin tunnelmallista kuin alkeellinen sähkötön maalaiselo voi ollakin, kaadoimme kuitenkin lasit punaviiniä sen kunniaksi, että voimme loppuillan tuijottaa läppäriltä Walking Deadia ja surffata facebuukissa ja uutissivustoilla lukemassa uutisia -niin, Einosta ja myrskytuhoista. 

9 kommenttia:

  1. Meillä oli kylmä herääminen varautumiseen 2 vuotta sitten, kun oli edellinen sähköjä katkova myrsky. Taloyhtiössä se ei ollut mukavaa, kun asioihin ei voinut vaikuttaa. Siitä saakka meillä on ollut nykykodissakin retkikeitin, kynttilävarastot ja pattereilla (sekä solarilla) toimivat laturit. Meillä tuolloin 2 vuotta sitten ei tullut enää edes vettä kämppään ja tietysti kännykät sun muut aparaatit oli vähävirtaisina kun sähköt meni vuorokaudeksi poikki. Vessan käyttö muuttui epämiellyttäväksi kun ei voinut vetää vessaa. Nykymaailman asumisessa menee ihan kädettömäksi sähkön kadotessa. Siksi tuolla Jovelassa haetaan tavallaan paluuta aikaan, jolloin oli mahdollisuuksia vaikuttaa omaan olemiseen ilman nappien painalluksesta tapahtuvaa helppoutta.

    Jovelassa sähköttömyys ei tunnu oikeastaan miltään (meillä ei nyt mennyt viikonloppuna sähköt), mutta nykykodissa se aiheuttaa juurikin ahdistusta. Mitään ei oiken saa tehtyä ja kaikki tuntuu oudolta. Pelkkä tietoisuus hupenevista akuista ja kyvyttömyydestä toimia normaalilla tavalla tekee olon ankeaksi. Solarilatureista ei näin pimeyden ja harmauden aikaan välttämättä ole mitään iloa, mutta ne patterilaturit on käteviä. Suosittelen! Edellisen ison sähkökatkoksen aikaan ne toi lohtua. Clasulla käynnin jälkeen kännykät taas toimi ja tuli sitten toimettomuuden tappamiseksi pelattua koneella solitarea ja pyöritettyä muutama kiekollinen dvd-viihdettäkin.

    Meillä on muuten myös meneillään Walking Dead. Aloitettiin sen katsominen uudelleen alusta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä vähän sama juttu, pyritään jatkossa olemaan Torpalla mahdollisimman omavaraisia ja -varautuneita, vähän joka asiassa. Ja kantapään kautta opiskeluksihan se usein menee, mutta ei haittaa, pääasia että jotain oppii :) Itse koetan Torpalla ollessa välttää myös liikaa kännykässä ja läppärissä roikkumista, kun sitä saa tehdä kaupungissa ihan tarpeeksi.

      Poista
    2. Ainiin, Walking Dead on tosiaan salakavalasti koukuttava sarja. Siitäkin huolimatta, että me miehen kanssa kilpaa inhotaan jokaikistä hahmoa (ne on vaan kaikki jotenkin ärsyttäviä!) ja mietitään, missä järjestyksessä ne vois kuolla :D Ja silti on pakko katsoa aina se yksi jakso vielä...

      Poista
    3. Totta :D WD on ärsyttävän koukuttava. Kolmas vuosikerta oli jo melkein huono, mutta katsoa piti silti. Nelosta ei olla vielä nähty, mutta katsotaan. Yleensä mä pidän kovin erityyppisistä jutuista, mutta tuo WD koukutti pahasti.

      Jos haluat katsella hieman erilaista selviytymistä, niin kurkkaa mun bligin valikosta suositukset. Siellä on pari BBC:n loistavaa sarjaa katselulinkkeineen. Ne koukutti mut niin, että vikisyttää ;D

      Poista
  2. Onni on oma puuhella :) Meillä meni nyt tää myrsky ihan ohi. Lapissa ei tosiaan edes tuullut tavallista kovempaa. Silloin toissa Tapanina lämpesi joululaatikot leivinuunissa ja aterioitiin kynttilän valossa. Taskulamput on tulleet tutuiksi, kun katkoja on ollut muulloinkin. Tyynelään oli ilmeisesti palautunut sähköt sunnuntaina melko pian, muutamassa tunnissa. Nyt vaan jännittää onko "renki" katkosta huolimatta huomannut sammutella kaikki lamput lähtiessään vai mikä tilanne siellä on, kun pihaan ajetaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin kun teillä on se oma kotirengetär ;) Harmittelin kans kun ei oo merkattu kytkimiä mitenkään, niin ei sähköjen mentyä enää muistettu, että mikä valo oli päällä ja mikä ei. Tai paljon ilmalämpöpumppuun oli säädetty lukemaksi, me kun pidetään sen avulla kevyttä ylläpitolämpöä aina poissa ollessamme.

      Poista
    2. Joo. Sama meillä. Nyt siellä tosin saattaa olla täydet lämmöt ;)

      Poista