sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Kekrin tunnelmia

Kekriaamuna kävin ikiaikaisia tapoja kunnioittaen lahjomassa henkiä. Vein aamupuuron jämät uhrilahjana tonttia reunustavan metsän rajalla seisovan vaahteran alle, uhrikiviksi kutsumaani paikkaan.





Kuviin taltioitui mielestäni aika erikoinen tunnelma. Kenties vilkkaan mielikuvitukseni tuotetta, mutta jotenkin tuntuu, etten ollut kuvaushetkellä ihan yksin?


Kun hetken päästä tulin kameran kanssa takaisin, oli lautanen tyhjä. Ehkä asialla olivat hiiret ja muut metsän asukkaat, mutta toivottavasti tilan henget ovat nyt tyytyväisiä ja meille suosiollisia!

Henkien jälkeen ruokittiin itseämme yön yli hautuneella pulled porkilla. Isännän kehittelemä salainen resepti kastikkeineen oli ihan jumalaisen hyvää! Kattauksesta ja annoksista ei ole kuvia, koska nälän iskiessä unohtui kameran olemassaolo kokonaan ja ruoka katosi parempiin suihin mitään suljinaikaa nopeammin.

Tuvan koristeeksi löysin vanhat puutarhalyhdyt kaupunkikodin varaston kätköistä ja oranssit kynttilät paloivat läpi viikonlopun.


Kekrin viettoon voi onneksi lainata itseä miellyttäviä elementtejä vaikkapa halloweenin puolelta. Kurpitsalyhty on muotoiltu ihan itse, vapaalla kädellä! (No okei, mies leikkasi hatun ja silmät.) Sisusta päätyi kurpitsapiirakan, ensimmäinen koskaan tekemäni, täytteeksi ja lopputulos oli kyllä herkullista vanilijakastikkeen kera nautittuna. 




15 kommenttia:

  1. Wau! Upeita kuvia! Ja ehkä et ollutkaan yksin. Luonnossa on monta piilostaan kurkkivaa uteliasta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä, tunsin monien pienien silmäparien seuraavan koloistaan tiiviisti liikkeitäni :)

      Poista
  2. Aah, ihania tunnelmia... kauniita kuvia!

    VastaaPoista
  3. Ihanat kuvat taas! Ihan mielettömät noi sammaleet kivien päällä ja toi viimeinen kuva.
    Vois varmaan viimeistään ensi kesänä pitää jotkut talkoiden tyyppiset, että pääsisi paikkaa livenä katsomaan ;)

    VastaaPoista
  4. Voi, että talo on kaunis, vaikkei pinkki kuulu suosikkiväreihini. Tuollainen rappiopinkki on sen sijaan upea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun katson kuvaa tarkemmin, niin se kieltämättä kallistuu vähän pinkin puolelle, talo on siis oikeasti vaaleansininen. Pitäs varmaan kalibroida mun näyttö :D Rappiopinkki kelpais mulle kans, mut veikkaan et mieheltä saattais tulla sävyvalintaan oma painava vastalauseensa...Ne ei vaan aina tajuu hyvän päälle.

      Poista
  5. Tajuttoman hieno tunnelma näissä kuvissa. Ja upea tuli lyhtykurpitsasta! Mä varmaan saisin vaan aikaseksi epämääräisiä reikiä jos semmosta rupeisin tekemään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tunnelmaa yritin saada talteen, joten aivan ihanaa, että se välittyy myös ruudun toiselle puolelle!
      Olen lopputuloksesta hieman yllättynyt itsekin, en nimittäin ole mikään paras kaveri terävien veitsien kanssa. Nimim: "Leikkasin kerran ruisleipää, saldona 11 tikkiä peukalonpäässä."

      Poista
  6. Upeita tunnelmakuvia! Ajattelin Stellan kanssa aivan samoin. Ihana rappiopinkki.

    VastaaPoista
  7. Hetkinen...mistä pinkistä te puhutte? Talo on oikeasti vaaleansininen, ainakin viimeksi kun eilen kotiin lähtiessä olkani yli vilkaisin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho! Niinpä olikin. Vieläpä aika haalea sininen. Oletteko ajatelleet maalata taloa pinkillä? :D

      Poista
    2. Hmmm... ei hullumpi idea! :D

      Poista
  8. Minulla jäi kekrin juhlistukset tänä vuonna väliin, unohdin jopa kaivertaa ostamani kurpitsan! Buu ja buu, kiirettä muka oli.

    VastaaPoista