maanantai 11. marraskuuta 2013

Voihan maanantai.

Se tunne, kun havahdut miettimään, josko kahvinkeitin jäi sittenkin päälle siellä 130 kilsaa pohjoisempana. Pyörittelet ja kaivelet mielessäsi aamun tapahtumia, tuloksetta. Otinkohan töpselin irti seinästä? Napsautinko edes virrat pois päältä? Mitäs kaikkea se meidän vakuutus kattaa? Jäytävä, savuava kelailu täyttää ajatukset ja jatkuu läpi päivän, kunnes syttyy täyteen liekkiin ja on pakko soittaa hieman lähempänä asuva äiti hätiin.

Onneksi unohdin myös eilen leivotun omenapiirakan jääkaappiin. Ei tarvinnut pelkästään sen kahvinkeittimen takia.

Ja olihan se pois päältä, piuhakin irti. Tietenkin.

(Tää vetää melkein vertoja viime maanantaille, jolloin töistä kotiin tullessa keittiön lattialla odotti koiran ripulipa*kat.)

Maanantait ei vaan oo mua varten. Tai marraskuut. Voisin mieluusti hautautua talviunille ja herätä sulattelemaan lumia sitten joskus huhtikuussa.



Onneksi eräät meidän perheessä ei stressaa, kahvinkeittimestä tai paljon muustakaan. 



5 kommenttia:

  1. Oivoi! Maanantait on vaan tehty maanantaiksi ja useasti mokattaviksi! ;) mutta onneksi kahvinkeitin huoli oli turhaa. Minua vaivaa myösu usein sellainen. Myös tarkoituksella palamaan jätetty lamppu tai jouluvalo saa hulluuden partaalle aika ajoin. ;(
    Iloista viikkoa sinne!

    VastaaPoista
  2. Kiitos Jonna ja samoin sinulle! :) Ihan kauhea tunne tuo, rationaalinen mieli taistelee pään sisällä tilasta maalailevien kauhukuvien kanssa, ja yleensä ne jälkimmäiset voittavat...

    VastaaPoista
  3. No onneksi täti lähti piirakkapalkalla pelastamaan sun mielenrauhan :)
    Kokemuksesta tiedän, että ois muuten mennyt kaikki kuviot sekaisin…

    Paha paha maanantai ja parempaa loppuviikkoa <3

    VastaaPoista
  4. Ihana tuo alin kuva! Itsekin rentoutuu, kun tuota katsoo. Tunsin, kuinka hartiat laskivat ainakin 6 senttiä alemmas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Jos nuo meidän piskit jotain osaavat, niin relaamisen jalon taidon!

      Poista