Jouluseiväs

Ladosta löytynyt vanha heinäseiväs toimittaa tänä vuonna meillä joulukuusen virkaa. Aiemmassa postauksessa uhkailin hakevani joulukuusen ainoastaan siinä tapauksessa, että maassa on lunta. Noh, maa on kyllä ujosti ja ohuesti valkoinen varsinaisen lumisateen antaessa odottaa itseään. Päätimme kuitenkin säästää vaivan (ja neulasten siivoamisen) ja vaihtaa joulukuusen jouluseipääseen, jonka koristelin valosarjalla ja viime vuonna ostamillani olkisilla koristeilla.

Joulun jälkeen koristeet kerätään takaisin kaappiin mutta valaistu talviseiväs 

saa jatkoaikaa ainakin pääsiäiseen. 

Aatonaaton kinkunvalvojaisiin kuului Taru Sormusten Herrasta-marathon, 

josta selvisin hereillä ensimmäisen elokuvan puoleenväliin. Jaa mikä univelka?

Mies valvoi kinkun kanssa aamuyöhön, joten annan hänen nukkua ja katan ensimmäisen aamiaisen vain itselleni. 

Riisipuuron ja luumukiisselin ehtii hauduttamaan vaikka lounaaksi.

Vietämme elämämme toista joulua Torpalla kahdestaan (anteeksi, nelistään) ja mitään velvollisuuksia tahi väkisin noudatettavia perinteitä ei ole, vaan voimme halutessamme luoda ne ihan itse - tai olla luomatta. 

Päivän suunnitelmiin kuuluu pitkä lenkki koirien kanssa ja joulusauna vielä pidemmän kaavan kautta. 

Lähipäivien ohjelmassa paljon ruokaa ja unta siinä järjestyksessä kun ne sattuvat kohdalle osumaan.

(Ja toki itseni tuntien tiedän, että en malta "vaan olla" kahta tuntia kauempaa, 

joten uutta sisältöä blogiinkin taatusti luvassa...) 

Jouluruuistakin teimme vain edellämainitun kinkun ja lanttulaatikoita, muut laatikot ei meille oikein edes maistu. Saaristolaisleipää lohitäytteellä, kymmenen sortin juustoa ja kuohuviiniä - siinä allekirjoittaneen tärkeimmät ainekset joulupöytään.

Seuraavaksi ajattelin optimoida itseni sohvalle telkkarin ja ikkunan välittömään läheisyyteen odottamaan toisesta Lumiukko-ohjelman alkua ja toisesta sitä kauan kaivattua lumisade-lähetystä.

Kauniin levollista joulua kaikille, olkaa kiltisti!