Matkustaja vai kuljettaja?

Vuosi 2014 ei ole ollut henkisesti ihan sieltä helpoimmasta päästä. Erityisesti kulunut syksy on ollut hetkittäin melkoista räpiköintiä pilkkopimeissä mielenmaisemissa. Jos saisin euron jokaisesta murehtien valvotusta tunnista, olisin jo varakas nainen. Mitään sen suurempaa konkreettista syytä ei löydy, olen vaan joutunut kyseenalaistamaan ja uudelleenarvioimaan niin montaa osa-aluetta elämästäni. Miettimään valintojani, katsomaan silmästä silmään virheitäni ja heikkouksiani. Välillä se kirpaisee.

"I am the passenger

I stay under glass

I look through my window so bright

I see the stars come out tonight

I see the bright and hollow sky

Over the city's ripped backsides

And everything looks good tonight..."

Jokin aika sitten ajoin yksin pilkkopimeää moottoritietä kohti pohjoista. Radiosta soi Iggy Pop ja hieman elokuvamaisen kliseisesti (tiedättehän, pimeässä tasaisena jonona Lost Highway-henkisesti vilahtavat kaistamerkit...) jäin miettimään omaa elämääni: olenko matkustaja vai kuljettaja? Kenen unelmien perässä kuljen eteenpäin? Joskus tuntuu, että roikun käsijarrussa kiinni tai istun edelleen vain pelkääjän paikalla jännittämässä.

Eniten pelkään havahtuvani jonain päivänä siihen, ettei sitä sopivaa hetkeä omien unelmien tavoittelemiselle koskaan tullutkaan. Että on ollut vaan sitku, sitku ja mutku. Että elämä on vilahtanut ohitse sillä aikaa kun olen itse istunut odotussalissa oikeaa, täydellistä ajoitusta odottaen.

Vastoin kaikkia sääennusteita perjantai-illan pimeys oli yön aikana muuttunut lauantai-aamuna ikkunan takana odottavaan tyyneen, lumikinosten valaisemaan maisemaan. Pitkästä aikaa olo tuntui seesteiseltä ja rauhalliselta.

Lumi oli taivuttanut oksat kaareksi saunalle johtavan polun yläpuolelle.  

Mielen täytti usko siihen, että vaihtoehdot ovat auki ja ne kaikki ovat hyviä. Kaikki on mahdollista, nyt pitää vaan päättää suunta, mitä kohti kulkea. Umpikujia ei ole, ainoastaan erilaisia reittejä.

Ajattelin, että juuri nyt, tässä hetkessä, kaikki on hyvin. Minulla on jo kaikki ja se on tässä, ihan käsien ulottuvilla. Kunpa vaan pääsisin tuohon tunteeseen kiinni useammin.