Hengästyttää

Viime päivät ovat kulkeneet ylikierroksilla. Hengästyttää ihan, kuinka paljon kahdessa arkipäivässä (keskiviikko oli viimeinen työpäiväni) saa aikaiseksi kun pistää hösseliksi ja kuinka paljon onkaan vielä tekemistä, selvitettävää ja toimitettavaa. Paperi sieltä, toinen täältä, meiliä tuonne ja missä järjestyksessä mikä mihinkin ja muistinko nyt ottaa huomioon kaiken tarpeellisen?

En olisi enää täysjärkinen ilman muistivihkoani.

Kaiken sekasorron keskellä aion sinnikkäästi keskittyä voimaan hyvin, tai ainakin vähän paremmin. Kävin tänään pitkästä aikaa joogatunnilla, ja rankan tunnin jälkeen kävelin autuas hymy kasvoilla kotiin. Todellakin nautin tästä nyt, kun kerta voin. Vielä pari viikkoa sitten ei olisi tullut kuuloonkaan, että olisin sunnuntaiangstiltani ja ahdistukseltani jaksanut tai kyennyt jääkaappia pidemmälle, saatika joogaan. Nyt odotan alkavaa viikkoa jännityksen sekaisella mielenkiinnolla ja samaan aikaan suorastaan lapsellisen innoissani siitä, mitä kaikkea se voikaan tuoda tullessaan.

Päivällä ulkona tuoksui aavistus kevättä (eli siis loskan alta puskeva koirankakka) ja rehellisesti sanottuna olisin aivan valmis jättämään tämän vuodenajan jo taakseni. Talven paras päivä on ikuistettuna alla oleviin kuviin (jouluna teimme pitkän metsälenkin koirien kanssa) ja se riittää.