(Osittainen auringonpimennys on mahdollista nähdä vielä vuonna 2018, täydelliset pimennykset on tältä erää nähty. En sentään oleta eläväni 147-vuotiaaksi vaikka hetkittäin melko kaikkivoipainen olo onkin.)
Mutta kuka kaipaakaan pimennystä silloin, kun on nähnyt auringonlaskuista kauneimman?
Tuntuuko teistä koskaan siltä, että vaikka oma silmä ja kameran kenno sijaitsevat näennäisesti lähellä toisiaan, on niiden todellinen etäisyys usein liian pitkä, saavuttamattomissa?
Miksi se, mitä katson, on niin harvoin sama, kuin mitä näen?
Täällä missattiin auringonpimennys kokonaan - mutta enpä paljon harmittele - kyllä auringonlasku pimennyksestä voiton vie mennen tullen::)
VastaaPoistaJa kyllä - just tuolta tuntuu <3
Oooh! Mitkä maisemat!
VastaaPoistaEklipsit mai ääs ;D Täällä mitään nähnyt. Ohut pilvivaippa oli auringon edessä, kyttäämälläkään ei mitään eroa näkymään. Pöh ;D
Juu minua ainakin enemmän viehättää auringon nousu, auringonlasku kuin pimennys. Mukavaa viikonloppua ni ja ihanat kuvat.
VastaaPoistaMinä huomasin auringonpimennyksen outona auringonvalon hämärtymisenä. Sen huomasi selvästi sisätiloissa ollessa. Tosin vasta jälkikäteen tajusin olevan pimennyksestä kyse. Upeita nämä sinun kuvat!
VastaaPoistaMinä olin kyllä pihalla pimennystä kyttäämässä, mutta eihän sitä edes nähnyt kun ei voinut aurinkoa päin katsoa.
VastaaPoistaTuli kuitenkin semmoinen "jännä" pimeys, ihan erilainen kuin silloin, kun aurinko menee pilveen. Vähän semmoinen maailmanlopun meininki :)
Upeat kuvat upeasta auringonlaskusta!
Voi jestas miten upeat kuvat !
VastaaPoistaOnnelliset olette päässeet juuri tosta kauniista hetkestä nauttimaan.