Lammella

Tiluksiemme kruunu on metsän reunustama, pieni lähdepohjainen lampi. Lampi on uimakelpoinen ja sinne on matkaa saunan ovelta niityn halki noin 30 metriä, juuri sopivasti kirmata alasti suoraan löylyjen kuumuudesta viileän, puhtaan veden syleilyyn.

Polku kaartaa niityn halki vasemmalle lammen rantaan...

 ...jossa odottaa vanha puinen soutuvene, jo parhaat päivänsä nähnyt. Se, miten vene on päätynyt pienen metsälammen rantaan, on meille edelleen hämärän peitossa. Epäilen, että sitä ei ole ainakaan soudettu paikalle.

Lampi ei ole ympärysmitaltaan juuri uima-allasta suurempi, mutta se on keskeltä neljä metriä syvä. En oikeastaan halua edes tietää, mitä (tai kuka) sen pohjasta löytyy.

 Lammen reunalla kasvaa lumpeita joiden kukat ovat purppuranpunaisia, en ole koskaan aiemmin nähnyt lumpeenkukkia tässä värissä?

Vastarannalta nousee tiheä, ikivanha sammaloitunut metsä täynnä pieniä suonsilmäkkeitä. Tyynen veden pintaa tarpeeksi pitkään tuijottaessa tulee hieman epätodellinen olo; ikään kuin maisema olisi käännetty ylösalaisin eikä enää pysty tunnistamaan mikä on todellista, mikä haurasta heijastumaa.

Käytiin lammessa uimassa vielä pari viikkoa sitten. Vesi tuntui jo hyiseltä ja varjot ympärillä pimenivät niin nopeasti, että tiesin sen olevan viimeinen kerta ennen ensi kesää.