Satunnainen päivä maalla (kuvapäiväkirja)

Luen aina mielenkiinnolla muiden bloggaajien "päivä kuvina" -postauksia, en tiedä mikä siinä on, mutta arkiset ja pienet yksityiskohdat viehättävät. Päätin tehdä omani joten Casa-X proudly presents: Päivä maalla Ennen kanssa, olkaat hyvät! (Tämä päivä on lomaviikkoni keskiviikko, mutta se voisi olla yhtä hyvin mikä tahansa lauantai.)

8.30 Lomamoodi on ottanut vallan. Herään sikeiden 8,5 h yöunien jälkeen ilman kelloa. Nukkumamoniongelmaiselle todellinen saavutus. Selailen kännykällä hetken uutisia ja säätiedotuksia ja tietty vähän facebuukkia.

Moi. Ois vähän nälkä.

9.00 Villatakki niskaan ja keittiöön. Rutiini on aamuisin sama: kahvit valumaan, sitten koirille safkaa ja itselle 0,5 l vettä, johon on puristettu puolikas sitruuna. En tiedä, tekeekö se ihostani yhtään sen hehkeämpää tai minusta millään tavalla parempaa ihmistä, mutta lähes poikkeuksetta juon tämän joka aamu. Perheen pienimmät löntystävät aamupalan jälkeen possujunassa takaisin alkoviin vällyjen väliin. Allekirjoittanut parkkeeraa aamiaissetin kanssa koneelle blogikierrokselle ja vastailemaan kommentteihin. Mies heräilee jossain välissä.

Aamiaiseksi kahvia, itsetehtyjä sämpylöitä kaikilla täytteillä ja luonnonjugurttia oman omenatehtaan hillolla ja chia-siemenillä.

10.00 Koko komppanja ulos ja lenkille. Meidät vastaanottaa aurinkoinen mutta kirpakka syysaamu. Pipo ja hanskat eivät ole yhtään liioittelua. Lenkin aikana löytyy marjaisa puolukka-apaja, joten noin tunnin päästä kotiin palattuamme nappaan pari kippoa ja pyörän ja lähden takaisin kohteeseen.

12.00 Takaisin kotona parin puolukkarasian kanssa. Kompastuin myös (kirjaimellisesti) yhteen oppikirjamalliseen herkkutattiin, joka päätyy illalla mun pizzan päälle. Syksyn sienestykset, done! (Olen aina ollut enemmän suppisnaisia, ja niiden aika ei ole ihan vielä.) Mies on aloittanut sillä välin projektin nimeltä piha-aita ja sen katelaudat. Sirkkeli soi.

12.05 Tilanne vaatii lisää kahvia ja pari palaa tummaa suklaata.

12.30 Syyskukkailua pihalla. Oven pielen isoon betoniruukkuun pystyynkuolleet orvokit saavat kyytiä ja vaihtuvat koristekaaliin ja callunoihin. Unohdettujen kanssa asuneet mehikasvit saavat uudet mullat ja isomman ruukun. Siirrän ne kuistille, koska haluan yrittää myös jatkossa olla jäädyttämättä/hukuttamatta niitä hengiltä. Olen jo viittä vaille istuttamassa kukkasipuleita (eka tietenkin googlesta tarkastettuani, että miten helvetin päin ne pitää sinne maahan tunkea, käyttöohjeet eivät kertoneet... ) kunnes aurinkoiselta taivaalta tipahtanut raekuuro evää suunnitelmani. Mitä hittoa täällä tapahtuu??

14.30 Valmistelen lounaaksi itsetehtyjen sämpylöiden väliin eilistä pulled porkia ja coleslawta. Maistuu. Itseasiassa on jo niin nälkä, että kuvien ottaminen unohtuu tyystin. Sen sijaan saatte kuvan mun jälkiruuasta.

Maistuiskos frouvalle pieni portviini? (Emännän lasista, jonka olen saanut joskus synttärilahjaksi. Kuulemma tiettyinä aamuina ihan näköinen...) No mikä jottei. Olenhan kuitenkin lomalla.

15.00 Intoudun rymistelemään sisällä. Pistän imurin laulamaan, järjestelen paikkoja ja ravistelen kaikki Torpan matot ulkona. Kannan polttopuita keittiöön. Tällä välin mies jatkaa aitalautojen kimpussa ja suunnittelee saunan sytyttämistä. Koirat hengaavat milloin ulkona, milloin sisällä.

17.00 Sauna on valmis! Kerrankin päiväsaikaan, yleensä meillä tuppaa tuo saunominen (ja sen myötä syöminenkin) venähtämään myöhään iltaan. Saunassa suunnitellaan, haaveillaan ja puheenaiheet poukkoilevat kakkahuumorista puunkaadon teknisten yksityiskohtien kautta 70-luvun bändien bassokuvioihin, perussettiä meillä. Saunan erätauolla puhun puhelimessa äidin kanssa.

19-21.00 Multitaskaan puuhellan sytyttämisen, pizzataikinan, maailman parhaan tomaattikastikkeen ja tämän postauksen kirjoittamisen välillä. Avaan myös yhden viime aikojen parhaista punaviinipulloista. Sillä aikaa mies ruokkii ja ulkoiluttaa koirat, tekee tulta leivinuuniin sekä katsoo urheilu-uutiset. Taustalla soi Wo Fat. Ulkona on jo tosi pimeää.

Reseptin salaisuudet näkyvät kuvassa.

21.00 Miten se kello on muka jo noin paljon??! Valmistaudun henkisesti pizzataikinan pyörittämiseen, mitä vihaan enemmän kuin mitään. (Teen sen ainoastaan siksi, koska mieheni vihaa sitä vielä enemmän.)

(Käyn salaa polttamassa yhden tupakan. Olenhan lomalla.)

21.30 Jatkan blogitekstin kirjoittamista ja käsittelen tähän postaukseen tulevia kuvia. Punaviini on herrrkullista.

21.40 Aaarrgh se saatanan pizzataikina ahdistaa mua. Kokeilen mielikuvaharjoittelua.

22.00 Jumankekka, sain sen tehtyä! Eikä ollut ees paha rasti! (Kiitokset oliiviöljylle, jota lorautin taikinan päälle hetkeä ennen työstämistä. This must be it.)

22.40 Loppu-ilta kuluu pizzaähkyn ja Penny Dreadful-sarjan parissa. Eipä ollenkaan hassumpi päivä!

Bon Apetit!