Elämää aikuisopiskelijana

Opiskelijaelämää on takana nyt kuukausi ja en voisi olla tyytyväisempi päätökseeni palata takaisin opintojen pariin.

Kuten ehkä muistattekin, muutoksen tuulet puhalsivat tammikuussa ja samassa rytäkässä päätin siis jatkaa journalismin opintojani Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa. Tyylilleni uskollisena toimin tässä(kin) asiassa hieman takaperoisesti: opiskelen toimittajaksi sen jälkeen kun olen jo tehnyt toimittajan töitä ammatikseni. Noh, ei oppi ojaan kaada ja tuskinpa tässä nyt ainakaan tyhmemmäksi voi tulla? Vaikka lähtökohtaisesti opiskelenkin päivittääkseni osaamistani ja hankkiakseni uusia näkökulmia työn tekemiseen, on korkeakoulututkinnon puuttuminen aina hieman kaihertanut mieltä. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaisesti, saatan valmistua medianomiksi jo ensi vuoden lopussa. Siihen asti aion nauttia tästä tilanteesta ja opiskelijaelämän suomasta vapaudesta niin pitkälle kun taloudellinen tilanne sen mahdollistaa.

YO vm. -98. Tuosta nuoresta päästä voisin ottaa nuo hiukset takaisin, muuten olen tyytyväinen nykyiseen, vanhempaan ja viisaampaan versioon.

Pääsin aikoinaan opiskelijaksi aikuispuolelle kaksipäiväisten pääsykokeiden jälkeen yli kolmensadan hakijan joukosta, aloituspaikkoja ollessa 24. Olin todella innoissani, mutta nopeasti huomasin iltaopintojen ja työelämän yhdistämisen olevan (minulle) liian haastavaa silloisessa elämäntilanteessa. Opinnot jäivät kesken ja porhalsin ruuhkavuosia eteenpäin melko varmana siitä, että Pasilan ovista en enää astuisi sisään.

Toisin kuitenkin kävi. Nyt lähtökohdat opiskelulle ovat ihan erilaiset. Aikani jakaantuu opiskelun, freelancer-töiden ja parin oman projektin kesken. Päätoimisena opiskelijana voin valita opintoja sekä aikuis- että nuorisopuolen koulutustarjonnasta, mikä antaa kivasti lisäjoustoa omien aikataulujen suunnitteluun. Harjoitustehtäviä voi hyvin soveltaa suoraan omiin työprojekteihin. Eräässä työstämässäni (salaperäisessä) projektissa on aineksia opinnäytetyöksi saakka. Opintojen etenemistä nopeuttaa myös mahdollisuus ahotointiin (aiemmin hankitun osaamisen tunnustaminen) ja tätä suoritustapaa tulenkin käyttämään isoon osaan perusopintojen kursseista. Toisaalta tietyille kursseille haluan osallistua ihan itseni takia vaikka työnäytteet riittäisivätkin suoritukseksi - yleissivistystä ei voi olla koskaan liikaa ja kirjoittajana tuskin kukaan on täydellisen valmis?

Tauko kokopäiväduunista on paikallaan. Laskeskelin juuri, että olen ollut yli 15 vuotta työelämässä yhtäjaksoisesti ilman hengähdystaukoja ja opiskellut kaksi tutkintoakin töiden ohessa. Kokemusta löytyy niin monimuoto-, etä- kuin verkko-opinnoistakin. Työelämän ja aiempien opintojeni ollessa hyvin käytännönläheisiä, olen ollut ihan innosta soikeana esimerkiksi journalistin ammattietiikka ja -juridiikka kursseista, joilla pääsen kiusaamaan aivojani puhtaasti teoria- ja käsitteellisellä tasolla. Ajatus kielenhuollon jatkokurssista suorastaan hykerryttää: pilkkusääntöjä, miten pedanttisen ihanaa! (Kyllä, tunnen lausahduksen aiheuttamat pitkät katseet tänne asti. Ei, minulla ei ole kuumetta.) Pieni akateemikko minussa heräilee monivuotisesta unestaan.

Lukulistalla nyt: Tenttikirjoja.

Teorian vastapainoksi journalistisen työn opintokokonaisuuksissa ollaan kädet vahvasti kiinni itse tekemisessä: kirjoittamista, haastattelutekniikkaa, valokuvausta, kuvankäsittelyä, taittamisen perusteita ja video-editointia. Ja sitten vähän lisää kirjoittamista.

Saadessani tammikuussa tiedon opinto-oikeuden palautuksesta, jännitin että miten tässä käy. Osaanko aikatauluttaa ja tehdä oikeita valintoja kurssien suhteen? Riittääkö aika ja motivaatio loppuun saakka? Onko tässä nyt mitään järkeä? Onneksi viisas (ja eittämättä monen monta vastaavaa tilannetta nähnyt) opinto-ohjaajamme ehdotti tapaamista, jonka aikana asiat loksahtivat kohdalleen ja hahmotin opintosuunnitelman ja sen etenemisen kokonaisuudessaan. Poistuin tapaamisesta opinto-suunnitelma taskussa ja kevein mielin; opinto-oikeuden lisäksi minulle palautettiin usko siihen, että koskaan ei ole liian myöhäistä lähteä opiskelemaan.

Tämä postaus on tehty yhteistyössä Haaga-Helia ammattikorkeakoulun kanssa.