sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Vanha talo on voimailulaji

Vanhaa taloa ostaessa tarvitaan järkeä, rahaa, aikaa ja hermoja. Kauppakirjojen jälkeen elämä tulee olemaan yhtä tetristä, jossa näitä edellä mainittuja palikoita yritetään sovittaa paikoilleen parhaalla mahdollisella tavalla.

Ja fyysistä voimaa ja kuntoa, no niitä vasta tarvitaankin.

Vanhaa taloa ostaessa mukana tulee usein pihamaata ja, kuten eräillä, tiluksia vähän isomminkin.

Talvisin sinne pihamaalle sataa lunta. Niin ihanalta, kuin ajatus viikonlopusta maalla kuulostaakin, sinne olisi kiva päästä perille myös ihan fyysisesti. Kun on pari kertaa aurannut 300 m hiekkatietä nelikätisesti yhden lumikolan ja muovisen paskalapion kanssa, ei enää unohda lisätä ostoslistaan toista lumikolaa ja alumiinilapiota seuraavaa kauppareissua varten. Tai soittaa ajoissa naapurin isäntää auraamaan tietä auki traktorilla. (Paino sanalla ajoissa, naapurin isännillä saattaa usein olla vähän muutakin tekemistä.)

Lunta sataa myös sen ihanan idyllisen harjakaton päälle. Ja se, mikä menee ylös, tulee sieltä myös alas, ajan ja painovoiman myötä. Tällöin on syytä pysytellä poissa alta, muutama sata kiloa lumimassaa ei taatusti tunnu kivalta kenenkään niskassa.

Ja siihen perustusten viereenhän se lumimassa hujahtaa. Sitten voidaan vaan arvailla, että mihin se sulaa, jos sitä ei lapioi ajoissa pois. 

Ja kun on saanut pihatien hiellä ja itkua niellen auki, olisi toki kiva päästä lämmittämään saunaa. Ensin sinne saunalle pitäisi vaan raivata polku, jota pitkin kulkea. Tai ylipäänsä lapioida lunta pois pihasta sen verran, että saisi kuistin oven auki.

Ja mikä helvetin järki oli tehdä aitaan portit, joiden alaosa on maan tasalla??! (No ei mikään, totesin siinä umpijäisiä portteja potkiessani.)

Lallallaaaa.


No onhan tota pihaa.
Ostohetkellä olin vielä ihan liekeissä, koska piha on niin ihanan villiintynyt ja ISO.
Hah! Little did I knew.


 Voin kertoa, että näillä muovilapioilla ei tee hevon paskaakaan. Eikä varsinkaan sitä. 


Tällä tekee jo vähän enemmän.
Kuvassa hyvin todentava esimerkki saunarakennuksesta ja fysiikan laeista.  Lämpö kulkee ylöspäin, ja peltikatolla ollut lumi alaspäin. Jep.


Liikunta- ja virkistyskeskuksemme tarjoamalla ilmaisella Kolates-tunnilla. (Tai noh, ilmaisella ja "ilmaisella"...)


Nalle-pirtelö, tuo janoisten lumityöläisnaisten sankari. (Huomatkaa, kuinka ketterästi kiertäen en mainosta täällä alkoholia.)


Tässä mitään crossfit-saleja kaivata.


 Nainen ja hanki.


En ihan tarkalleen tiedä, mitä tässä kuvassa tapahtuu, mutta tulispa jo se kevät, saatana.

22 kommenttia:

  1. Huh, kovaa hommaa!! Unohditpa yhden ominaisuuden, mitä vanhan talon ostajalta vaaditaan: hulluutta sopivissa määrin :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hulluus on niin itseisarvo, että se unohtui listalta :D

      Poista
  2. Minulla on lumen suhteen sama kevättä saatana olo. Muutaman päivän on lumet sulanu ja eiköhän sitä tänään oo tupruttanut taivaan täydeltä. Lumihommat on mukavalle säälle välillä ihan kivaa liikuntaa ja ulkoilua samalla, mutta harmillisesti niitä täytyy tehdä välillä muutenkin. Ihanat kuvat sinusta, välillä ainakin siis naurattikin :D :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just kun sai edelliset aurattua niin eiköhän taivaalta tippunut jo lisää terveyssiteen kokoisia räntäkasoja. Ei naurattanut ei!

      Poista
    2. No mut mua nauratti tää teksti :D Oot mahtava.

      Poista
  3. Musta taas tuntuu, että meillä oli Helsingissä enemmän ongelmia lumen kanssa, koska emme käyttäneet autoa päivittäin ja se oli parkissa kadulla ja tietenkin hautautui joka tienaurauksen yhteydessä kinokseen, pakattuun kivikovaan kinokseen. Meinasin kerran lyödä lapiolla päähän erästä viatonta ohikulkijaa joka ystävällisesti vaan totesi "on siinä sulla hommaa" ja jäi katsomaan. Auraajat muutenkin luulivat taloamma aina asumattomaksi, ja kippasivat lumet pihapolkumme päälle, kiitti ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me asutaan kaupungissakin sen verran syrjässä, että kotikatu ei ole kunnossayksikön prioriteettilistan kärkipäässä. Ja kun ne lopulta auraavat, niin syntyy hirveä valli meidän parkkipaikan uloskäynnille. Talonmiehenhommat (mm. parkkipaikan auraus) on jaettu osakkaiden kesken, joten välillä saa raapia päätään et miten hitossa pihasta pääsee autolla pois (muuta kuin auraamalla KOKO pihan JA lapioimalla sen vallin pois.)

      Poista
  4. :D Itsekkin tänään ahkeroin, sisälle päästyäni taivaalta alkoi taas sataa lunta, ihan kunnolla. Kyllä pääsi yksi perkele.

    VastaaPoista
  5. Kyllä sinusta vielä maalainen tulee. Hyvin edistyy. Kohta ostat traktorin ja väsäät sille tallin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itseasiassa mä olen alunperinkin maalainen, kaupunkilaistunut vaan siinä välissä ;) Traktori olis kyllä kova, tai ainakin joku neliveto kakkosautoksi. Latoon mahtuu traktori jos toinenkin!

      Poista
  6. Hih :D Näihin kuviin on NIIN helppo samautua:D Ihan on kuin omaa toimintaa viikonloppuisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että en ole yksin tämän tuskan kanssa :) Jokohan ne talven lumihommat olisi tässä?

      Poista
  7. Ohhoh, siellä on lunta! Täällä alkaa olla jo niin sulanutta. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, 130 km pääkaupunkiseudulta pohjoiseen on täys talvi vielä!

      Poista
  8. No voi prkl! Ei välttämättä ole joka kohdassa naurattanut, mutta vallan hauska tarina :D Ei muuten varmaan tuu moni maalaisidyllejä ihaillessaan ajatelleeksi, että talonpito on ihan raavasta työtäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepä se! Onhan näitä tilanteita nähty joo muutama joissa todellisuus on aika kaukana siitä idyllisestä mielikuvasta... ;)

      Poista
  9. Hahaa, iso peukku nallepirtelölle, toimii hyvin täälläkin (tosin sisätöissä). Respectiä sulle, itse rapakuntoisena soittaisin varmaan isukin hommiin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän ajatella nämä tilanteet mahdollisuutena ilmaiseen treeniin :D (Ja isukille on kyllä soiteltu...)

      Poista
  10. Alkoi oikein **tuttaa (=ketuttaa) kun näin tuon kuvan noista muovisista lumilapioista. Just tuossa jokunen aika sitten nimittäin hermoni menetin, kun koitin tietäni sellaisella kotiovelle louhia.
    Tuossa viikonloppuna jäsenkorjauskoulutuksessa ollessani kouluttajani korjaili vituralleen vääntynyttä rintarankaani ja kysyi, että mitä tyttökulta oot mennyt tekemään kun tämän oot näin kiharalle saanut. No siinähän se meni, kun tuollaiselta mainitsemaltasi idylliseltä harjakatolta suojalunta kaavin ja jälkkäriksi sain lapioida tippuneet lumet muualle.
    Oli muuten eväätkin siinä urakassa prikulleen samanmoiset kuin mitä teilläkin näkyy olevan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäsenkorjauskoulutus, kerropa heti lisää!? Olen törmännyt tähän ko. juttuun muutaman kerran ja kiinnostaisi kovasti kokeilla. Kärsin lähes kroonisesta niskajumista ja puutumisesta/käsivarren pistelystä oikealla puolella ja perushierojat ja fyssarit on jo testattu. Ei auta.

      Poista
  11. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista